United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä odotan herra Séguinia." He löivät kättä sydämellisesti. Sitten katsahti tohtori Noraan ja kysyi, oliko rouva Séguin pahoinvointinen, koska hän oli kutsunut häntä luokseen sähkösanomalla. Nora vastasi kylmästi, että hän ei tiedä. Kun tohtori nyt kysyi Lucietä, jota hän ei nähnyt, vastasi Nora vihdoin: "Lucie makaa." "Makaako hän? Sittenhän se onkin hän, joka on sairaana?"
Hän tietysti ei puhunut täyttä totta. Eihän toki semmoista voi tapahtua. Se on mahdotonta! Onhan minulla kolme pientä lasta. Lapsenpiika. Jopa vihdoinkin löysin tuon vakan, jossa on maskeraativaatteet. Nora. Kiitoksia; pane se pöydälle. Nora. Voi, jos minä voisin ne repiä sadaksituhanneksi kappaleeksi! Lapsenpiika. Herra varjelkoon! Voihan ne hyvin laittaa kuntoon jälleen hiukan malttia vain!
Sinäkös se todellakin olet? Rouva Linde. Niin, minä se olen. Nora. Kristiina! Ja minä kun en alussa tuntenut sinua! Vaan miten minä olisin voinutkaan Kuinka sinä olet muuttunut, Kristiina! Rouva Linde. Niin, muuttunut olen kyllä. Yhdeksän kymmenen pitkää vuotta Nora. Onko niin pitkä aika jo kulunut siitä kun viimein näimme toinen toisemme? Niin, niinpä taitaa olla.
Se on se kummallisuus, rouva, että teidän isänne on kirjoittanut tämän velkakirjan alle kolme päivää kuolemansa jälkeen. Nora. Kuinka? Minä en ymmärrä Krogstad. Isänne kuoli Syyskuun 29 p:nä. Vaan katsokaas tänne: Tähän on isänne kirjoittanut nimensä alle 2 p:nä lokakuuta. Eikös se ole kummallista, rouva? Krogstad. Voitteko selittää minulle sitä? Krogstad.
Sen kun panet päähäsi, niin ei kukaan voi sinua nähdä. Rank. Mutta perätihän minä unhotan, minkä vuoksi tänne tulin. Helmer, anna minulle sikari, yksi noita tummia Havannan. Helmer. Aivan mielelläni. Rank. Kiitoksia siitä. Helmer. Hyvästi, hyvästi, velikulta! Nora. Nukkukaa hyvin, tohtori Rank. Rank. Kiitoksia hyvästä suomastanne. Nora. Toivottakaa minulle sitä samaa. Rank. Teillenkö?
No, silloin on hyvin mahdollista että minä voin hankkia teille paikan Helmer. Te olette tulleet onnelliseen hetkeen, rouva Rouva Linde. Oi; kuinka saatan minä kiittää teitä Helmer. Sitä ei ole tarvis. Rank. Odota; minä tulen sinun kanssasi. Nora.
Nora, minä näen silmistäsi, että hän on käynyt täällä pyytämässä sinua puhumaan hänen puolestansa. Nora. Niin. Helmer. Ja se piti sinun tehdä ikäänkuin itsepuolestasi? Sinun piti salata minulta hänen käyneen täällä. Eikö hän sitäkin pyytänyt? Nora. Pyysi, Torvald; mutta Helmer. Nora, Nora, ja siihen voit sinä suostua? Puhella tuommoisen miehen kanssa ja luvata hänelle jotain!
Minä olin jättänyt päivän panematta; se tahtoo sanoa, teidän isänne piti itsen panna päivä jona hän kirjoitti velkakirjan alle. Muistaako rouva sitä? Nora. Niin, luulen kyllä Krogstad. Minä annoin teille sitten velkakirjan, jotta postilla lähettäisitte sen isällenne. Eikö niin? Nora. Niin. Krogstad.
Minä en saanut puhua hänen kanssaan. Helmer. Oi, sinä viehättävä, kaunis nuori vaimo! Nora.
Niin menemme ehkä yhdessä kadun poikki. Rouva Linde. Oh, mitäs sinä ajatteletkaan! Hyvästi, armas Nora, ja kiitoksia kaikesta. Nora. Hyvästi siksi aikaa. Niin, tän'iltana tietysti tulet jälleen. Ja tekin, tohtori Rank. Mitä? Jos jaksatte? Oh, sen kyllä teette; ottakaa, vain hyvästi päällenne. Nora. Siinä ne ovat! Siinä ne ovat! Nora. Tulkaa sisään; tulkaa sisään! Eivätkö ole kauniita! Rank.