United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä en tee ainoastaan tulon vuoksi; siitäpä minä vähimmin huolin. Vaan siinä on jotakin muuta . No niin, sanon sen suoraan! Asia on näettenkös tämä. Tietysti tiedätten tekin, yhtä hyvin kuin muut, että minä kerran muutamia vuosia takaperin tein itseni syypääksi ajattelemattomaan tekoon. Nora. Luulenpa kuulleeni jotain semmoista. Krogstad.
No, se oli kiltisti tehty sinulta. Mutta sano minulle, onko se todellakin niin pahaa, se, johon tuo Krogstad on tehnyt itsensä syypääksi? Helmer. Kirjoittanut väärän nimen. Ymmärrätkös mitä se on? Nora. Eikö hän ole voinut tehdä sitä pakosta? Helmer. Niin, taikka niinkuin niin moni ajattelemattomuudessaan.
Kun se on loppunut voimme odottaa heitä tulevaksi. Krogstad. Hyvä, minä lähden. Onhan se kaikki turhaan. Te ette tietysti tiedä mihinkä toimeen olen ryhtynyt Helmeriä vastaan. Rouva Linde. Tiedän, Krogstad, minä tiedän sen. Krogstad. Ja kumminkin olisi teillä uskallusta ? Rouva Linde. Minä tiedän hyvin, mihin epätoivo voi saattaa semmoisen miehen kuin te olette. Krogstad.
Minä huomaan kyllä, ettei teidän ystävällenne saata olla suotuista joutua semmoiseen tilaan, jossa hän voi töytäistä yhteen minun kanssa; ja minä huomaan nyt myös, ketä minun tulee kiittää siitä, että minua ajetaan pois. Nora. Vaan minä vakuutan teille. Krogstad. Niin, niin, niin, lyhykäisesti: vielä on aikaa ja minä neuvon teitä käyttämään vaikutusvoimaanne estääksenne sitä. Nora.
Kuka se herra on? Minä se olen, rouva. Mitä se tietää? Mistä asiasta te tahdotte puhua mieheni kanssa? Krogstad. Pankkiasioista tavallansa. Minulla on vähäinen paikka Osakepankissa, ja teidän miehenne tulee nyt meidän päälliköksi, kuulin ma Nora. Se on siis Krogstad. Pelkkiä kuivia asioita, rouvani; ei mitään muuta. Nora. No, tahdotteko olla hyvä ja mennä sisään konttorinovesta. Rouva Linde.
Katsokaa minuun, nyt olen minä niinkuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyllä. Rouva Linde. Apu lienee lähellä. Krogstad. Se oli lähellä; mutta silloin tulitte te ja astuitte väliin. Rouva Linde. Tietämättäni, Krogstad. Vasta tänäpänä sain sen tietää, että minä tulen teidän sijaanne Pankkiin. Krogstad. Minä uskon teitä, kun sen sanotte. Mutta nyt, kun sen tiedätte, ettekö sittenkään peräy?
Krogstad. Suokaa anteeksi; ulko-ovi oli longallansa; joku lie unohtanut panna sen kiinni Krogstad. Sen tiedän. Nora. No, mitäs sitten tahdotten täältä? Krogstad. Puhua pari sanaa teidän kanssanne. Nora. Menkää Anna-Maijan luokse. Mitä? Ei, vieras herra ei tahdo tehdä mammalle mitään pahaa. Kun hän on mennyt leikitsemme jälleen. Krogstad. Niin, sitä tahdon. Nora.
Eihän olisikaan meidän siivon Torvald Helmer'in tapaista näyttää niin paljon miehuutta Nora. Herra Krogstad, minä vaadin että puhutte kunnioituksella miehestäni. Krogstad. Kyllä mar', kaikella velvollisella kunnioituksella.
Krogstad. Sen voin teille sanoa. Minä tahdon jälleen päästä jaloilleni, rouva; minä tahdon päästä lentoon; ja siihen pitää teidän miehenne olla minulle avullisna. Puoleentoista vuoteen en ole mitään epäkunniallista tehnyt; olen koko sen ajan ponnistellut ahtaimmissa oloissa; olin jo iloinen kun askel askelelta pääsin ylöspäin.
Onhan Helmer niin kuin näinkin minun taskussani. Nora. Vielä senkin jälkeen? Vaikka en minä enää ? Krogstad. Unohdatteko sitten, että silloin on teidän jälkimaineenne minun käsissäni?