United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Rouva on maalta", sanoi hän. "Niin", vastasin. "Luullakseni on rouva ensi kertaa Lontoossa", lisäsi hän. "Niin olen", vastasin jotenkin surullisella äänellä. "Ennen asuin minäkin maalla", sanoi tyttö huoaten, "vaan kyllä siihen totutte rouvani. Huomenna tunnette itsenne jo virkeämmäksi, ja jos ette nyt mitään tarvitse, niin sanon teille hyvää yötä."
Ja kun Mathieu ja Marianne tulivat sisään, nousi hän istualleen, ojensi heille rakastettavasti molemmat kätensä ja sanoi: "Te annatte ehkä anteeksi, rouvani, että minä olin niin itsepäinen ja välttämättömästi tahdoin teidät tänne, mutta niinkuin näette, en minä voinut tulla teidän luoksenne, ja meidän hyvä lääkärimme Boutan oli sanonut, että te olette niin reipas ja terve.
Jäädyttävässä kauhistuksessaan ei tuo mies parka voinut lausua kuin pari sanaa: "No hyvä, rouvani, Blaise parka tuli, kun te olitte mennyt pois, ja musersi pääkallonsa." Constance näytteli erinomaisen taitavasti osaansa, hän löi kätensä yhteen ja huusi kauhua ilmaisevalla äänellä: "Jumalani! Mikä hirveä onnettomuus!" Mutta nyt täyttyi talo melusta.
Kun naiset nousivat ylös ja rouva Bourdieu läksi heitä saattamaan ulos, tahtoi hän Constancen toivomuksesta sivellä rouva Angelinia hieman jäniksenkäpälällä ja sanoi: "Te olette vahvarakenteinen, rouvani, teidän olisi pitänyt voida saada vaikka tusinoittain lapsia. Te olette tosiaankin saanut odottaa liian kauvan, mutta minä olin väärässä äsken, ei koskaan pidä heittää toivoa.
Sinun pitää asua luonani, oppia tuntemaan rouvani, minä kiiruhdan hänelle ilmoittamaan tuloasi. RAFAEL. Mutta minä etsin ainoasti yksinäisyyttä, pakenen seuroja. FEDERICO. Rouvani on mieltäsi ilahuttava. Parin minutin perästä tulen takaisin. 4 Kohtaus. Rafael yksinänsä. RAFAEL. Minä melkein kadun, että olen tullut häntä tervehtimään.
Ajat, rouvani, ovat vaarallisia, ja nuot metodistat näyttävät pesiintyneen myöskin tänne. Mutta tässä tapauksessa ilmi-antaja varmaankin on erhettynyt." "Kenties, äitini," minä rohkenin virkahtaa, "ilmiantaja on joku semmoinen, joka ei itse kuulu kirkkoon.
"Oi ei ... ei ... hän on kauhea ... hänestä ei suinkaan kukaan saata huolia..." kaikui nyt kuin yhdestä suusta tohtorin ympärillä. "Vai eikö?" vastasi tohtori riemuiten. "Mutta tässäpä erehdytte, hyvät rouvani ja neitini!
Vähemmästäkin voisi kuolla. Mutta kaikki tämä ei teitä huvita. Puhukaamme nyt teidän asioistanne." Kun hän tuli makuuhuoneesen, otti Marianne hänet vastaan samalla nuhteella: "Ah, tohtori, tohtori...!" "Tässä minä olen, rakas rouvani. Minä vakuutan, ett'en voinut tulla aikaisemmin.
"Kyllä minä tiedän vallan hyvin, ett'ei minun rouvani koskaan mene muualle, kuin minne hänellä on oikeus mennä. Otinkin asian levollisesti ja menin tieheni, minäkin. Mutta on vastoin sopivaisuutta, että nuori, vastanaitu rouva menee yksin ulos iltaisin, ja kotionni vaatii, että otamme vaarin ateria-ajoista. Muistakaa se toiste, teidän pikku armonne!"
Pappi, rouvani," jatkoi hän ottaen näpillisen nuuskaa kultaisesta tuosastaan, "saa kokea paljon tullessaan uuteen seurakuntaan, varsinkin minä toivon, etten loukkaa teitä, rouvani varsinkin tullessaan seurakuntaan, joka ei vielä ole päässyt sille sivistyksen kannalle, jolla me Oxfordissa seisomme se tahtoo sanoa," jatkoi hän ahkeroiten kiihkohermoisella tavalla sanojansa lieventää, niinkuin hänellä olisi ollut joku kirjoitusharjoitus edessänsä korjattavana, "ei kaikin puolin ei juuri kaikin puolin."