United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !


Neljäkymmentä ruplaa kuussa, vastasi vartia kummastuneena. Ettekö haluaisi ansaita lisäksi viisikymmentä ruplaa kuussa? kuului vangin seuraava kysymys. Hm, mitenkä niin? mutisi vartia hämillään. Kulettamalla vain silloin tällöin pieniä kirjelappuja minun ja veljeni välillä. Kiusaus oli tietysti vartialle liian suuri ja sopimus tehtiin siinä tuokiossa.

LEENA. Vielä vain, eihän ne arvon niin hulluja olleet, että menivät sinne sekaantumaan. Kiittivät, kun pääsivät pois. Anna-Sohvi sanoi, ettei hän saanut uneen kiinni sinä yönä, ennenkuin oli kymmeneen kertaan lukenut »Isä meidän». ELLI. Leena kulta, mitä meidän tulee tehdä? Ettekö tiedä neuvoa? LEENA. Vastaika neuvoja kysellä.

Vapisevat kädet haparoivat tulitikkuja, ja vihdoin sytytettiin kynttilät, kun pari kertaa oli turhaan sitä koetettu. Ellen näki väkensä pienissä joukoissa penkillä ja laattialla. Muutamat pii'oista olivat laskeneet päänsä miesten polville. Ei miehet eikä naiset puhuneet. Pöydällä istui Pikku-Sören. Mitä pelkäätte? kysyi Ellen. Ettekö koskaan ennen ole nähneet ukkosen ilmaa? Sanokaa!

Ylioppilas huomasi tämän ja seisoi hetkisen epäilyksissä, mutta astui sitten kuitenkin hänen luoksensa. "Minkä tähden pelkäätte minua. Aino neiti?" kysyi hän katsoen suoraan hänen silmiinsä. "Minäkö pelkäisin?" vastasi hän koettaen hymyillä. "Niin juuri te. Ettekö luule minun huomanneeni, että te olette muuttanut kävelymatkanne?

"Ettekö te tiedä, sanoo apostoli Paavali, että me kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin me olemme siis hänen kansaansa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus on herätetty kuolluista Isän kunnian kautta, niin tulee meidänkin uudessa elämässä vaeltaa." Sitte hän alkoi puhua ylösnousemuksesta.

Jospa hänkin nyt suostuisi ... niin pääsisi tuosta alituisesta kiusasta ja harmista rauhaan... Pitäisi hänenkin jo ymmärtää, että turhia ne muut toiveet ovat... Hän tuntuu viivyttelevän... Ehk'ei hän tulekaan...? Johanna sanoi ... että ... ettei hän... Sanoi ja sanoi!... Ettekö saa sanaa suustanne! tuleeko hän, vai eikö?

Jos kruununmiehet käyvät usein, niin tulevat ne pian ikäviksi. Te saitte minut ihan hämmästymään. Minä en todellakaan luullut teidän enää asustavan Purimossa. KAMRERSKA. Minun piti lähtemän eilen aamulla, mutta ilma esti. Tällaiselle yksinäiselle leskelle on muuten yhdentekevä, missä aikansa kuluttaa. Ettekö suvaitse istua? Ja tarvitseehan tuollainen vanhapoika vähän hoitoa.

Aivan kuin olisi ihme minussa tapahtunut... Missä minä olen, Jumalani? Sanokaappas minulle, ettekö ole tyytyväinen siihen ettette hämmästynyt niinkuin joku toinen olisi tehnyt ja ettette oitis karkoittanut minua pois? Kaksi minuuttia ja te teitte minut ainiaan onnelliseksi! Niin onnelliseksi! Kuka tietää, ehkä olette te sovittanut minut itseni kanssa ja pelastanut minut epäilyksestäni.

ROUVA TALLQVIST. Minä tahtoisin vielä selitystä, herra Orell, ettekö ole jo levännyt tarpeeksi? HERRA ORELL. Mihin tahtoisitte selitystä? ROUVA TALLQVIST. Siihen äskeiseen. Luulen että se kumminkin oli erehdys. Ei Helmi ole salakihloissa. HERRA ORELL. Vastaa meille henki toden totta: Onko neiti Helmi Vesterholm salakihloissa? Myöntävä vastaus kolme lyöntiä, kieltävä kaksi.

Jukke kahden poliisin keskessä torin halki astua toikkaroidessaan kuiskutteli poliisia: »Ettehän minua mihinkään pahaan. Ne muut ne siinä. Minkätähden te minua? Minulla on morsian, ettehän minua. Lähtekääpäs takasin, minä neuvon, kutka ne. No lähdetään, eihän nyt mitä kiirettä... Tuota, ettehän minua vie, eihän toki korttikaariin. Kulkaapas, kuulkaapas. Ettekö kuule