United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jotka kaikki minä kohtasin kadulla ja kuulin ääneen laskevan sinun kiitostasi", vastasi Steerforth. "Kuka tuo meidän ystävä polvihousuissa on?" Minä annoin muutamilla sanoilla hänelle parhaat selitykset Mr. Micawber'ista, mitä suinkin voin.
"Milloinkas Suomeen saatiin ensimmäinen kirjapaino?" kysyi Lauri Antti sedältä seuraavan päivän kalastusretkellä. "Se perustettiin Turkuun vuonna 1642. Mutta suomalaisia kirjoja painettiin jo sitä ennen Tukholmassa", vastasi setä. "Kuka on ensimmäiset kirjat suomeksi kirjoittanut?" "Sen miehen nimi oli Mikael Agrikola. Hän on suomalaisen kirjallisuuden isä." "Mihin aikaan eli tämä mies?"
Roistoja on Roomassa tosin yhtä paljo kuin arenalla hiekkajyväsiä, mutta et aavista, miten kalliiksi he nousevat, kun rehellisen ihmisen joskus täytyy käyttää hyväkseen heidän roistomaisuuttaan. Ei! arvoisa tribuni. Entä jos vartijat saisivat kiinni murhaajat juuri murhatyössä? Varmaan he ilmoittaisivat, kuka heidät on palkannut, ja sinä saisit kaikenlaisia ikävyyksiä.
Runeberg oli siis kiintynyt häneen sillä tavoin. Hän ajatteli ja tunsi niinkuin kuka muu mies hyvänsä. Sanomattomalla riemulla Emilie kätki hänen sanansa sydämeensä. Aluksi hän pelkäsi tavata Runebergia, pelkäsi, että tämä huomaisi hänen haltioituneen ihailunsa nyt kokonaan muuttaneen luonnetta. Hänen sisimpänsä oli taas kuin myrskyävä meri.
Kuka on teille ilmaissut minulla olleen semmoisen unen? Minä olen uskonut sen vaan Jumalalle, rukoellessani häntä. Minä en enempää tahdo, te rakastatte minua, siinä on kylliksi. Minäkö rakastan teitä, minä? Niin, te. Lähettäisikkö Jumala teille samoja unia kuin minulle, ell'ette minua rakastaisi?
Niin ei ainoa todellinen sanakaan katoa vaan se kylvetään; se haudataan hetkeksi, unhoitetaan, poljetaan; mutta toisella kerralla työntää se itsensä taasen esille ja kasvaa eikä kukaan tiedä, kuka jyvän kylvi, joka sitten laihon kantoi, vaan ne, jotka korjaavat, luulevat sen itse tehneensä.
Bertel ponnisteli sitä kohti, sukset liukuivat taas vapaammin, tie parani, ja vihdoin saapui väsynyt seikkailija yksinäiseen taloon valtatien varressa. Ensimmäinen, jonka hän tapasi, oli Pekka, joka tuli tuvasta hevosiaan ruokkimaan. Peijakkaan poika, huudahti Bertel hyvillään, kuka on käskenyt sinun tänne tulemaan! Kukako? vastasi Pekka yhtä hyvillään kukas muu kuin se paholainen.
Totta, teidän pyhyytenne! vastasi mies, pysähtyen hetkeksi ja tehden sotilaallista kunniaa, ivallisesti, niinkuin minusta näytti. Kuka sen on julistanut? Hänen majesteettinsa Itävallan keisari! Hän huusi vielä jotakin, jota en kuullut, ja katosi harjanteen taa. Mitä sitten tapahtui, se tuli yllemme kuin alpeilta syöksyvä lumivyöry.
No niin! jatkoi porvari, no niin, herra, minun vaimoni ryöstettiin salaa eilen aamulla, hänen tullessaan työhuoneestaan. Ja kuka ryösti teidän vaimonne? En tiedä mitään varmaan, vaan epäilen erästä. Ja ketä epäilette? Erästä miestä, joka on häntä jo kauan aikaa väijynyt. Sepä saakeli!
"Kuka viivykkeistä puhuu?" sanoi paroni de Vaux, joka äkkiä astui telttaan; "meillä on niitä ollut jo liikoihin asti. Terve teille, mylord de Montserrat, ja teillekin, uljas suurimestari. Vaan minun täytyy heti saattaa tämä oppinut lääkäri herrani vuoteelle".