United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heille tulee apua joka päivä, ja jo nytkin saamme heistä joka mies osaksemme ainakin kolmekymmentä.» »Tottahan sinä kutsuit miehiä kokoon pitkin tietä?» »Kysy ennemmin, löysinkö, ketä kutsua. Koko tiellä näin ainoastaan ukkoja, vaimoja ja lapsia, enkä paljon edes niitäkään.» Miihkali kyllä käsitti joka sanan todeksi, vaan kysyi kuitenkin: »Etkö nähnyt ollenkaan miehiä?»
Pistävän pilkan tuskia? Vaivaa mustan sukkamielen? Olihan hän niitä kaikkia Signen vuoksi kärsinyt. Mutta hän ei rakastanut ketään muuta. Kuinka siis kostaa hänelle? Rupeamalla edes näön vuoksi jotakin toista rakastamaan. Ketä siis? Jotakin tuttavaa? Jotakin sukulaista? Hänen serkkuaan. Irenen kuutamoinen kuva kulki Johanneksen kiihoittuneiden aivojen läpi.
Nämä kasvot muistuttivat hänelle tuomiokirkon alttarikuvaa, joka esitti neitsyt Maariaa kauniissa puutarhassa soreain liljojen ja lyhytvartisten punaruusujen keskellä. Jotakin toistakin muistuttivat hänelle nämä kasvot. Hän ei vain tiennyt ketä. Ja hänen tätä parhaallaan miettiessään levisi hehkuva ruusunpuna nuoren tytön somille kasvoille ja sirot huulet kuiskuttivat: »Boleslav oletko se sinä?»
Ketä he olivat? Herrat Athos, Porthos ja Aramis. Aina vaan nuo kolme urhoollista! mutisi kardinaali. Entäs henkivartija? Herra d'Artagnan. Aina vaan tuo hurja poika! Nuo neljä miestä minun pitää saada omakseni.
Ketä sinä, Antti, katselet? Onko sinulla siellä joku, jota tahdot tavata? Ei ole. Antti käänsi kasvonsa toisaanne päin haihduttaakseen noita, jotka seurasivat jokaista hänen liikettään ja kasvojensa värettä. Mutta vähän ajan päästä kiintyi hänen huomionsa kuitenkin taas sinne, missä oli väkeä kokoontunut toiselle laivasillalle »Ilman» lähtöön. Muistitko, Antti, ottaa kalvokkaat käteesi?
Täss' asuu kuningas, se tietäkää! Tiehenne koivetkaa tai sattuu koipeen, Niin nuolen haavaa saatte nuoleskella. Mist' olette ja ketä? Vastatkaa! KOOSAM. Me? Kiriath-Seferistä, tutkijoita. Siell' on, jos tiedät, koulu viisasten. 2:NEN SOTILAS. Mut minne nyt? KOOSAM. Taas Kiriath-Seferiin. 2:NEN SOTILAS. Ja millä asioilla? Täytyy tietää. On aika paha. Kulkee vakoojoita.
Siinä, on taas yksi. Ketä se sitte on, se teidän herrasväki? KATI VIRTANEN. Herra itse on virkamies ja tynnyriseppä ja rouva on hänen rouvansa, kyllähän tohtori ne tuntee. HOFFMANN. Tuntee, tuntee! Mutta herran nimessä, sano mikä nimi on. KATI VIRTANEN. Kati Virtanen. HOFFMANN. Kati Virtanen. En minä tunne senlaista herrasväkeä. KATI VIRTANEN. Enhän minä olekaan mitään herrasväkeä.
Minä voisin teidät lain vasaralla murskata, voisin teidät kahleisiin panettaa ja maalliseen ansaittuun rangaistukseen saattaa sekä ynnä auttajainne ja suosijainne kanssa, jotka ovat esivallalta käskyn saaneet kirkon puolesta sotia, mutta jotka näitä käskyjä ylenkatsovat. Ketä pastori tarkoittaa? örähti vouti ja kohentautui suoremmaksi selkäänsä oikaisten.
"Ketä?" "Hjalmaria." "Hjalmaria? Häntä! Hän löytää onnensa näinä päivinä, sanoo huhu, hän..." "
Seisoi raunioiden kesken Markku, jalallansa siirsi hiiltä, missä kerran kodin liesi lämpis. Kaikki oli hajoitettu tuuleen, tuhkaan. Eipä liioin surrut vanha Markku, suri sitä yksin, ettei hänkin maannut mullan alla muiden kanssa. Tuolla pisti esiin sahran kynnet. Vielä peltohonko kiinni käydä, kyntää, kylvää ketä varten? Vanhus oli valmis kuolemalle, niinkuin sirpille on tuleentunut tähkä.