United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !


HOFFMANN. Paikallansa, Sen minä kyllä tiedän että se paikallansa tykyttää, mutta kuinka taajaan, ja missä järjestyksessä, sitä minä tahdon tietää. RIIKKA. Ompa ihme jos ei se kulkutauti ole jo sinussakin. Olethan sinä aivan lapsellinen. HOFFMANN. Sinuun se on tarttunut, Sinussa se on täydessä mitassa ja se pitää aikanansa parantaa. Kätesi tänne! RIIKKA. Mutta oletko sinä aivan järjiltäsi?

No, miksi ette enään aivasta? RIKKONEN. Siksi että minua ei haluta. Entäs te? Mikäs teiltä nikottamisen vei? TIKKANEN. Tunsin tuolla päässäni viisi luista sormea jotka jokseenkin pahasti sekaantuivat hiuksieni kanssa. Siitä syntyi kai jonkinlaista sähköä joka peloitti nikotuksen, vaan joka sen sijaan suussa pani hampaat toisiansa vasten kiristelemään. HOFFMANN. Oiva lääke.

RIIKKA. En minä sitä sen tarkemmin tiedä, oliko se jokin luuska tahi lenska tahi jotain sinnepäin, niinhän ne sitä sanoivat. HOFFMANN. Sanoivat. Ketkä sanoivat? RIIKKA. Ne ihmiset, siellä kaupungilla, äsken, siellä torilla. Odota vaan, kyllä niitä vielä käypi sinunkin luonasi. HOFFMANN. Keitä käy minun luonani? RIIKKA. Niitä sairaita, niitä lenskatautisia. Etkö sinä nyt tajua?

No niin, minä kirjoitan nyt uuden reseftin ja niitä lääkkeitä mitä tällä annetaan, niin ottakoon se herrassöörinkisi neljä ruokalusikallista päivässä ja kolmeen päivään älköön hän syökö niin einettäkään, ymmärrätkö? SAARA HUMALISTO. Kolmeen päivään? Mutta aivanhan se sitte kuolee, muutenkin niin laiha ja HOFFMANN. Sano niinkuin minä käskin! SAARA HUMALISTO. Kyllä, kyllä.

HOFFMANN. No, miltä kohden arvelette sen katkenneen? KALLE SAVOLAINEN. Juur nilikasta, tahi siitä nilikan paikoilta. HOFFMANN. Tietysti se heti ajettui. KALLE SAVOLAINEN. No eihän sitä niin tiijä sannoo. Eikä tuossa vielä niin mitää näkyvee ollut, mutta sempätähen mie juuri tänne, aikanasa HOFFMANN. No niin, no niin. Missä hän nyt on? KALLE SAVOLAINEN. Tallissa neät. HOFFMANN. Tallissa?

Keneltä se jalka katkesi: hevoselta vai mieheltä? KALLE SAVOLAINEN. Yhäkö sitä vielä tillastat? hevoselta neät. HOFFMANN. Mene sitte eläinlääkärille, tolvana! KALLE SAVOLAINEN. Alähän nyt taas vikurtele. Mie voan arvelinj, jotta eiköhän se ol yhen tekevä, tohtorj kun tohtorj. HOFFMANN. Mene ulos täältä!

HOFFMANN. Minä olin pakoitettu niin tekemään, sillä muuten suu olisi ollut vaarassa. SUNDSTR

HOFFMANN. Minun täytyy tunnustaa valtasuontasi. Kuuletko! minun täytyy. Heti kätesi! RIIKKA.

HOFFMANN. Ha-ha! No mitäs veli Sundström sanoo? SUNDSTR

HOFFMANN. Kuka sen on sanonut? Näkikö veli Sundström että minä olen häntä hiuksista kiskonut? SUNDSTR