United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Savukiemurat leijailivat kepeästi paeten toinen toistaan, ne kohosivat kohti karstaista kattoa ja nousivat vihdoin patsaana lakeisesta tuulen hajoteltaviksi. Kuka siellä on? kysyi heikko ääni uunin kupeelta. Minä, Sormulan Tuomas. Ja tulija meni ääntä kohti näyttäytyäkseen. Huoneessa oli nähtävästi valvottu pitkiä puhteita, koska oli niin paljon päreen hiiltä lattialla.

Kaksi höyrylaivaa näistä vei Vegalle varatavaroita, jos, nimittäin, se jäisi johonkin talveksi ja purjelaivalla taas oli hiiltä näille kolmelle höyrylaivalle. Kaikkien näiden laivojen piti yritystä edistää.

Kiertyivät he toisihinsa niinkuin käärmehet siniset, toistuivat he toisissansa kuin kahdet elämänlangat, hehkuivat he toisistansa niinkuin hiili hiiltä vasten, toivat kuolon toisillensa kuin myrkky verihin mennyt. Katoi liekki kankahalta, lintu taivahan sinestä, vaan ei juhlista jumalten Tuonen virran tuolla puolen. AURINGON HYV

Täällä etelässä, Jekaterinoslavin, Harkovin ja Taurian kuvernementeissa sekä Donin kasakkain maassa, maaperässä piilee aroruohon alla hiiltä sekä tuottoisia kerroksia mangaani-, rauta-, hopea- ja lyijymalmeja, fosfaatteja, elohopeata ja posliinisavea, jotka viime vuosisadan 60-luvulla englantilaiset keksivät ja joita he alkoivat käyttää hyödykseen.

Hevospoika, joka ruokki hevosia ensimmäisen kerran aamulla, pistäysi kotaan ottamaan hiiltä piippunsa sytykkeeksi. "Mitäs sinä näin ani varakin täällä teet?" kysyi hän Avojalalta. "Haudetta vasikoineelle lehmälle", vastasi Avojalka, hämmenellen jauhoja ja leseitä, kysyjään katsomatta. "Eilen illalla ha'imme sua vielä tanssissa renkivoudin kanssa, mutta mistäs sinut löysi", sanoi hevospoika.

Lapsonen leikki hiilosilla, Syödäkin hiiltä taisi, Mustaksi muuttui murjaaniksi, Tuokopa huolettaisi?

Hän huokaili: »Minnehän ne pennut ovat panneet sen jäniksen käpälänkin, kun ei ole millä pyyhkisi pöytääHiiltä lähtöpiippuun asetellessaan kysyi Kukkonen: »Ei sillä Hyvärisellä taida nyt olla lammasnahkoja myödäKauvan sai hän odottaa vastausta. Vihdoin selitti emäntä Hyvärisen puolesta: »Tokko tuolla lie... Se möi niitä viime talvena yhdelle rytkyläiselle

Kuule koskien kohina kevätvirttä soittavaisten, kuule taivahan tohina kevättuulta huokuvaisen, tunne tulvat rinnassasi, Turjan virtojen vilinä, näe nuori Pohjan neiti, tutkiva, revontulinen, hoipu, houru, maita myöten, mielipuoli, merta myöten, etsi hallaista hametta, tunne tulta jäytävätä, ijäisen ikävän hiiltä, tuulta rinnan rauhattoman!

Tuommoinen minäkin olen; en aivan hiiltä, vaan en tuorettakaan puuta enää".

Silloin pien' on ihmissuku, suuri luonnon kaikkivalta, laaja kuin sen lasten luku, yhtä kaunis kaikkialta; hyv' on pillojansa piillä silloin yksin yössä Turjan, miss' ei tuska, vaiva viillä, himot hiiltä mielen hurjanKaulaa käsin kaksin, vienoin häntä Irja hämärtyvä, virkkaa: »Täällä haihtuu hienoin, siell' on lämmin, siell' on hyvä!