United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuosikauden on minulla ollut, ja jolta sen vaihetin oli itse ostanut kellosepältä. Ja näethän, ettei se mikään vanha ole.» »Liekö hänessä kaikki värkitkään?» »No oletko hökelö? Mihinkä siitä olisi mikään päässyt, kun sitä ei ole kuin kerran puhdistettu?» »No niin, saattaahan siinä olla kyllä täydet värkit.» Ja Jussi katseli yhä pyöritellen kelloa ja mieli teki. Hän painoi sen korvalleen.
Oletko nähnyt lehmän lentävän? kysyy Lallu. En, sanon minä, mutta minä muistan, että minä heti aloin kuvitella, kuinka se tapahtuisi. Minä olen, sanoo Lallu. Mitenkä se lensi? Puiden latvojen päällä. Minnekkä se lensi? Niittylatoon. Ovestako sisään? Ovesta, ja sitten se rupesi sinne maata ja söi, ja kun se oli syönyt mahansa täyteen, niin se lensi yläluukusta ulos.
PIETOLA. Sinunko tuttujasi tämä nuorimies? ANNI. Ei ole. HUOTARI. Vannomatta paras. Neitsyt voi olla minun kylkiluustani. ANNI. Jospa siitä ei olekaan tehty neitsyttä, vaan leskivaimo. HUOTARI. Henki sanoo, että teidän kaltaisenne impi. Sen on silmät kuin taivaalla tähdet ja varsi kuin elämänlanka. Ei niin kaunista tyttöä luulis maailmassa olevankaan. PIETOLA. Oletko renkimiehiä?
Oletko voinut huomata jotakin sellaista minusta? Olen aina vähin erin. Ja sitte sinä tarvitsit jotakin uutta, joka voisi tyydyttää sinua. Minä en enään ollut sinulle kylliksi. Se on muuttuvaisuuden laki, Rita. Sen vuoksi sinä olisit tehnyt ihmelapsen pikku Eyolf-parasta. Se ei ollut aikomukseni. Minä tahdoin, tehdä hänestä onnellisen olennon. Sitä ainoastaan tarkoitin. Vaan et rakkaudesta häneen.
"Ethän sinä ole suuttunut, toivon minä, Peggotty, oletko?" kysyin minä, kun olin pysynyt tuokion alallani. Minä tiedän, että se oli aika puserrus, sillä sen vuoksi, että hän oli kovin lihava, meni aina, kun hän vaan puettuna vähänkin ponnisti voimiansa, joku nappi irti takaa hänen hameestansa. Ja minä muistan, että kaksi lensi toiselle puolelle vierashuonetta, sillä aikaa kuin hän halaili minua.
"Mitä sanot", kysyi hän viimein; ääni oli käheä ja ilkeä. "Oletko sinä senlaisessa tilassa?" "Olen", kuiskasi Gunhild. Vouti suoristi itsensä ja irtautui ovenpielestä. "Kuka on lapsen isä?" kysyi hän. Gunhild veti henkeä ja koetti niellä tuskaa, joka pyrki nousemaan ylös; nyt tuli pahin. "Onko se joku talonpoika?" kysyi vouti jääkylmällä äänellä. "On..." Gunhild istui ja odotti hirmuisinta.
Sen verran kuin minä teidän Jaakkoa tunnen, se ei suinkaan peljätä häntä pienintäkään, ja sen jälkeen ottaa hän Annin vielä mieluisemmasti vaimoksi". "Oletko hullu!" huusi Ojamylläri pystyyn karaten. "Huoneet ja pellot, raha ja rikkaus yhdeltä puolen, ja tyhjä paljas kerjäläispussi toiselta puolen hänen täytyisi jo hullu ja tuhma olla, jos hän vielä sittenkin koulumestarin tyttären valitsisi!"
"Ja luuletko minkään nöyryytyksen voivan tuntua suuremmalta, tuskallisemmalta kuin se, jonka sinulta kärsin. Ne vieraat ihmiset kohtelevat minua aina säälillä, sillä he tietävät minun sairastavan tautia, jolle en itse mitään voi. Mutta sinä! oletko sinä yhtään säälinyt minua, kun annoit minun tuntea halveksimisesi koko raskauden, kun kohtelit minua kuin suurta pahantekijää.
"Oh, Gunhild se kerran jutteli jotakin semmoista", sanoi hän. Marit nousi ja meni poikansa luo. "Oletko siitä puhunut kenellekään?" kysyi hän laskien kätensä hänen olkapäällensä ja katsellen hänen silmiinsä. "En kellekään ihmishengelle", vastasi Vigleif. "Kuuleppas, Vigleif, ainoa poikani", sanoi Marit, ja hän ikäänkuin kasvoi puhuessansa: "tahdotko luvata minulle yhden asian".
Kun vieras surkuttelee Aikyn'iä, vastaa tämä; "oletko sinä vaimosta syntynyt, onko sinun maassasi naisia, koska minua surkuttelet? Enhän minä ole kovaosaisempi muita naisia, sellainen on meidän kohtalomme. Se johtuu siitä, että nainen on heikko, että hän on huono. Num on tehnyt hänen sellaiseksi.