United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elähän toki epäile sitä, Rita! Niin, niin, me olemme tämän ilman ihmisiä. Mitä oikeastaan aijot tehdä kaikkien noitten turmeltuneitten lasten hyväksi? Kaikista ensin tullenee minun koettaa, voisinko lauhduttaa ja jalostaa heidän elämänkohtaloaan. Jos sen voit tehdä, niin ei ole Eyolf turhaan syntynyt. Eikä ole turhaan otettukaan meiltä. Sinulla, Rita, tulee olla selvillä muuan seikka.
Ylpeyteni kielsi minua kutsumasta häntä kotiin kesken tulisinta sotaretkeä, mutta nyt ... ja vanhuksen silmät kostuivat. Sinulla on siis kaikissa tapauksissa ollut ikävä häntä, isä? Eikö olisi ollut? Ja senaattorin silmässä loisti jotakin, jota hän ei ollut halukas näyttämään muille ihmisille eikä edes neiti Hannallekaan. Mutta kas tuossahan se jo onkin Maunu Jaakko.
Kun kulkee tietä myöten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella korkea harju. Tie kulkee harjun viertä, mutta harjun päässä se sen kiertää kuin kävyn kärjen, ja siinä on sinulla edessäsi yht'äkkiä rautatie ja asema, ennenkuin tiedätkään.
Mutta tietysti oli hänen; eteensä osunut joku oikein ... hän ei edes ajatuksissaan lausunut sanaa, joka hänen mielessään liikkui. "Eikö sinulla ole ... hm ... tulevan morsiamesi valokuvaa...?" kysyi hän vihdoin koettaen tekeytyä ystävälliseksi. Mutta hymyily, jolla hän koetti peittää jäykkyyttään, ei ollut ystävällinen, vaan naurettavan armollinen.
Sinulla on seitsemän entistäkin velkaa, muistatko? Enkö ole jo niitä maksanut? Et sinä niitä seitsemää ole maksanut? Seitsemän on valehtelijan määrä, ei sitä tarvitse maksaa! Vai ei. Anna se lihapalanen, niin pääset kuitiksi. Elä luule rakas sielu, että kissa lentää! No, anna näkkileipää. Helpota »viiteen ja puoleen!»
Yhdessä varmaan jaatte kaiken.» »Tavallaan», myönsi Eevi vähän epävarmasti. Mutta yhtäkkiä nousi hän, kietoi kätensä Sirkan kaulaan, suuteli häntä ja sanoi sydämellisesti: »Sinulla on sydän kultaa. Oikein tekee hyvää tavata.»
Jos oli sinulla asiaa hänelle, niin sait lyödä ovelle ja huutaa häntä nimeltään pari kolme kertaa ennen kuin hän avasi pienen ikkunansa ja katsahti ulos. Kirkossa ei oltu häntä miesmuistiin nähty, ja ainoastaan kahdesti oli hän ollut lukusijoilla, ja silloinkin siltavoudin suosiollisella välityksellä.
Elä, Maiju rakas, kuvittele liikoja. Jos hyvinkin petyt, MAIJU. Ole vaiti, minä en pety. HANNA. Sen on moni tehnyt, ja monen elämä on semmoisesta pettymisestä särkynyt. MAIJU. Sinä et sitten usko, että minulla on lahjoja? HANNA. Hyvänen aika, enhän minä tiedä, näes. Minä vaan varoitan. MAIJU. Mutta kun minä vakuutan ? HANNA. No, no, saattaa sinulla olla; en kiellä enkä myönnä, ennenkuin näen.
Sinulla on tawattoman kaunis ääni, haluaisimme kuulla wielä sitä", sanoi upseeri. Nopeasti walitsi Kaisa muistissaan tähän tilaisuuteen sopiwaksi wirreksi N:o 85. Ujostelematta alkoi hän, erään kumotun rummun wieressä, weisata walitsemaansa wirttä. Niinkuin taiwaasta alas langennut kaste wyöryi ääni kuolon niitoksen yli. Jo ensimäisen wärsyn ajalla teki se kaikkiin läsnä=olewiin sywän waikutuksen.
"Niin", sanoi lukkari, "jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa yli pitkäin siltain". Nyt tuli Kalle hengästyksissä takaisin. "No, Kalle", sanoi Witt, "onko sinulla rahat? Sanoiko äiti muuten mitään?" "Ei hän mitään sanonut", vastasi Kalle. "Näitkö sinä minun eukkoni?" kysyi Swart.