United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oi, miten häijy hän on", ajatteli Mimmi, "hän ei milloinkaan soisi meidän olevan iloisia, hän tahtoo vaan, että meidän pitäisi ajatella sairaita ukkoja ja muuta sellaista eikä meillä milloinkaan saisi olla mitään hauskuutta elämässä!" Kaksi päivää tämän jälkeen lähti Robert Säboholmista.
Siellä täällä syntyi riitaa puotien ympärillä, ja riidasta sukeutui käsikähmä, joka tavallisesti päättyi suomalaisten tappioksi, sillä heidän joukossaan oli vain harvassa nuoria ja väkeviä miehiä; melkein kaikki olivat harmaapäisiä ukkoja tai puolikasvuisia poikia.
Kun tuisku oli ajanut kaikki tiet umpeen, käskettiin kaupungin ja lähikylien miehet lunta pois luomaan, mutta tähänkään ei pormestari voinut saada useampaa kuin 30 tahi 40 työhön kykenevää miestä, enimmäkseen ukkoja ja poikia, jonkatähden myöskin vaimojen ja tyttöjen täytyi käydä työhön.
Tyytyväisenä sokea eukko söi ihmettelijäin keskellä ja otti usein voita rasiastaan. Itsekin hän jo alkoi uskoa, että lahja se on, kun hän noin osaa, vaikka vanhastaan kyllä tiesi, että paljon siinä oli ollut totuttelemista. Toinen ryhmä, jossa oli vanhoja ukkoja, istui kellotapulin kupeella odottelemassa iltakirkon lähestymistä.
"Sitä en minä voi tehdä", ajatteli Johannes ja rupesi koneentapaisesti pukeutumaan asianomaiseen pukuun. "Puhun mitä sylki suuhun tuo. En välitä onnistuuko taikka ei." Kirkosta kuului jo viimeinen virrenvärssy. Väkeä oli kokoontunut vähänlaisesti, enimmäkseen vaimoväkeä ja vaan harvakseltaan ukkoja oikealle puolelle. Lehterit olivat melkein tyhjät.
Ajokaluja hän ei joutanut asettelemaan paikoilleen, heitteli vain minne helpoimmin kädestä erosivat ja tupaan tultuaan suoritti omain päällysvaatteittensa riisumisen samalla tavalla. Tuvassa istui muutamia lähimökkien ukkoja ja akkoja saamassa uteliaisuudelleen tyydytystä.
Kylästä tuli enemmän vieraita. Koko joukko nuoria talontyttäriä ja poikia sekä muutamia vanhoja ukkoja. Tuomelan tyttäret pyysivät vieraitaan sisälle kahvia juomaan. Kahvia tarjottiin ja juotiin ja sillä välin ukot pistivät piippuunsa ja rupesivat tupakoitsemaan. He juttelivat Maurin talonkaupasta, vuodentulon toiveista y. m. Ja nuoret puhuivat ompeluseuran toimeenpanemisesta.
Oliko ketään arvokasta heidän joukossansa? Oli, äiti, suuresta arvosta. No, kutka sitten? Niin, professori Ekner, jalo, taidokas mies, ja eno sitten ukko, joka... Vai niin, ainoastaan ukkoja. Mutta eikö siellä ollut ketään, jolla oli oikeastaan jonkunlaista arvoa? Minä en ymmärrä äitiä. Jumalani, lapsi, eikö siellä edes asunut mitään köyhää paroonia pitäjässä, ei siellä ollut mitään kamariherraa?
Ajateltakoon tätä kirjavaa paljoutta pukuja kaikista Saksanmaan ääristä! Täällä joukko ukkoja, jotka tupakoiden vakavasti pakinoivat entisiä ja nykyisiä asioita. Tuolla pieniä poikia ja tyttöjä, jotka ovat alkaneet perehtyä elämään merellä ja avojaloin hyppivät liukkaalla laivan kannella.
Sitten kyllä on: Hyvä toiste tullaksensa, Kaunis kaaputellaksensa, Isän entisen tuville, Vanhan taaton valkamille, Jossa kaikki puut puhuvat, Mäet männyt muistelevat, Elelmistä entisistä, Ihanimmista iloista. Vielä olen tavannut vanhoja, harmajapäitä ukkoja, viiden ja kuudenkin kymmenen vuotisia, jotka poikiansa lapsiksi kutsuvat ja nämät taas vanhaa isäänsä lapsellisesti lähestyvät.