United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oma syys, oma syys", huusi hän Matille, joka mutisten käveli kellotapulin edustalla, "ei rengin ruokaa saa kysymykseen ottaa, sen mies syö mitä mies syö". Tapulin edustalla tuli Mattia vastaan Reijon Jussi, riski ja tuore mies. Hänen pestasi Matti, eikä ensinkään udellut hänen nätti- tahi iso-ruokaisuuttansa.
Jos tuo mies olisi kiivennyt kirkonharjalle, niin hän itse olisi kavunnut kellotapulin huippuun. Sinulla on talo, minulla on mökki näyttäköön nyt kumpikin isännänkuntoaan. Kylällä alkoi kulkea outoja kuiskeita outoja, mutta kuitenkin kuin tuttuja ja odotettuja hänelle.
Ainoastaan kellojen ääni läheisen kellotapulin korkeasta tornista tunkee sinne kuin yläilmoista tullen. Kaikista miellyttävimmin liikuttaa kuitenkin mieltä tieto siitä, että elävät ovat ehdoin tahdoin tämän tällaisen tyynen lepopaikan kuolleilleen valmistaneet. Kunkin aikakauden parhaat taiteilijat ovat olleet sitä koristamassa siveltimellään ja taltallaan.
Ja kuinkas kaupat vielä saattoivatkaan luonnistua, sillä varsinainen "toimitusmies" tuo niin sanottu Topra-Hono oli toiseen virkansa toimeen kiinteästi sidottu. Hän, näet, oli kellonsoittaja. Tuolla hän seisoi korkeudessa, katsellen kellotapulin luukusta elämää, joka vanhan, juhlallisen kivikirkon ympärillä vilisi.
Yö oli melkein puolessa; kuu, jolle myrskyn viimeiset mainingit antoivat veripunaisen hohteen, nousi melkein jo sirpinmuotoisena, vähenemässä päin kun oli, Armentières'in kylän takaa, valaisten heikosti taustaa, jota vasten kylän rakennukset ja erittäinkin kellotapulin korkea luuranko mustina kolkosti seista rojottivat.
"Tuossahan on itse ukko Simpsooni", honotti "toimitusmies", "monta Mooseksen aikaa on hän uskollisesti palvellut tätä seurakuntaa; mutta kun rippikoulupojat, ne ärmätit rupesivat sen kanssa koirankuria tekemään, sovittelivat piippuja ukko paran suuhun ja muitakin juonia harjoittelivat, niin silloin noin kolme vuotta sitten käski provasti minua tuomaan ukon tänne kellotapulin jalkaan.
Siinä niitä seisoi isäntä-miehiä muitakin, haastellen maanviljelyksestä ja muista maanmiehen elämää koskevista asioista. Tuolla kellotapulin juurella seisoi nuoria miehiä, rotevia, pulskia poikia. Naureskellen he juttelivat keskenään ja vilkasivat silloin tällöin isäntäin juhlallisen-totiseen parveen.
Tyytyväisenä sokea eukko söi ihmettelijäin keskellä ja otti usein voita rasiastaan. Itsekin hän jo alkoi uskoa, että lahja se on, kun hän noin osaa, vaikka vanhastaan kyllä tiesi, että paljon siinä oli ollut totuttelemista. Toinen ryhmä, jossa oli vanhoja ukkoja, istui kellotapulin kupeella odottelemassa iltakirkon lähestymistä.
Sen tornissa hulmuaa sen valtakunnan lippu, kellotapulin luukusta liehuu laivaston, armeijan, liittolaiskansan lippuja, mitä kaikkia liehuneekaan, toisiaan hyväillen kuin kiimaisten hunnut. Kirkossa on parhaillaan jumalanpalvelus. Sisällä ei nähtävästi ole muita kuin pappeja ja sotilaita, koska näitä seisoo rivittäin vielä ulkopuolellakin, kirkon pihalla sen aitauksen sisässä.
Kylän itäpäässä lyöpi se vielä muutamia lenkoja, ikäänkuin ei mielellään tahtoisikaan kylästä erota, vaan päästyään vanhan kellotapulin ohitse, lähtee se rohkeasti eteenpäin teille tietymättömille suorana, kuni mittarin linja ikään. Noin pari miespolvea takaperin oli tapulilla vieressänsä uskollinen toveri.