United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kylmä on nyt Kypron tanner. Toisen puolen sun luvastas sulle lahjoitan takaisin pidän itse toisen puolen. Vastaan Scyllan vainolaista! Kuule nyt uhkani Poseidon, kuulkaatte Charybdin kuohut, kostottaret, kuunnelkatte! Chryseiin takaisin tuon ma, rankaisen utalan rosvon, häntä seurailen, samoan, tapahtukoon mitä tahansa, vaikka kuolon valkamille. TOINEN N
Inka itki rannalla, heliällä hiekalla. Kenpä punapurressa sousi? Sinne läksi tyttärein, armahani, ainoisein. Lainehet laski ja nousi. Minne läksi tyttösi, kunne pursi purjehti? Vierahan vilun valkamille. Ruttotauti taaton vei, leipä loppui, nälkä ei. Mille työlle läksi hän, mille? Köyhä meni rikkaalle, vaappuvalle, vanhalle.
Kun ei poika yhä uudistettuihin kysymyksiinsä enää vastausta saanutkaan, tunsi hän vaistomaisesti äidin jo lähteneen ylös valon valkamille. Katkerasti itki hän, koetellen hyväilyksillään äitiä herättää. Kun ei muu auttanut, lupasi poika, ett'ei hän enää milloinkaan luvatta juoksisi maantiellä ajajoita katsomaan.
Hopeepäisnä aian myrskyn alta Käyt sä ijäisyyden rantaa päin, Niinkuin laivur', päässyt valkamille, Kaukaa katsoin vaahto-lainehille. Ilon valkoviirtä liehuttaapi, Isänmaansa rantaa tervehtäin. Laulaja. Hän laakson helmass' eli lapsuuttaan, Se tyyni ol' kuin lähde hänen pirtillänsä; Toi aamu toivon, rauhan tullessaan, Ei tuskaa jättänyt se mennessänsä.
Mutta me saamme alati riitaa, sortoa ja katkeruutta kärsiä niin kauan, kunnes täältä muutamme joko teihin, Onnelan valoisille valkamille, taikkapa oloihin, jotka ovat näitä vielä kolkompia." "Olinhan minäkin kerran onnellinen", jatkoi Sipo mietteitään. "Toivon ruusuvalossa hohti maailma edessäni; olin rikas, minulla oli kaunis, hellästi rakastava vaimo ja reippaita lapsukaisia.
Sitten kyllä on: Hyvä toiste tullaksensa, Kaunis kaaputellaksensa, Isän entisen tuville, Vanhan taaton valkamille, Jossa kaikki puut puhuvat, Mäet männyt muistelevat, Elelmistä entisistä, Ihanimmista iloista. Vielä olen tavannut vanhoja, harmajapäitä ukkoja, viiden ja kuudenkin kymmenen vuotisia, jotka poikiansa lapsiksi kutsuvat ja nämät taas vanhaa isäänsä lapsellisesti lähestyvät.
Taas toinen: outo, parrakas Ja viekas, julma, juonikas. Sa heihin ällös taivukaan: Heill' uhkaa vain on sulle. Ei konsanaan he johdakaan Sua onnen valkamille. Oi, pysy, impi, puhtaana Ja Pohjan kaunistuksena! r r. Tyynny, syömmeni rauhatoin, Tyynny, vaikk' olet toivotoin. Kohtaloosi oo tyytyväinen, Elon myrskyissä kestäväinen. Ollos, raukka, sa pelvotoin, Tyynny, syömmeni rauhatoin.