United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Harvat ihmiset elämän näyttötanterella rakastavat puhumattoman osaa. Jokainen tahtoo halusta vuorostaan sanoa jotakin, vaikka ei mitään muuta, niin kuitenkin: "nimeni on Pietari" tahi: "nimeni on Paavo, katso minua! tahi kuule minua!" ja koska minä, Piete Jokapäiväinen, en tahdo tehdä sitä vääryyttä itselleni, että näyttäisin ujommalta, kuin olen, astun nyt esiin sanoen: "kuulkaatte minua".
FLAMINIUS. Sitä ei ole tarvis hänelle sanoa; hän tietää kyllä, että pidätte häntä liiankin hyvällä silmällä. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Haa! Hovimestariko tuossa hiipii? Hän kulkee pilvessä. Hoi! Huuda häntä? TITUS. Kuulkaatte, herra. 1 VARRON PALVELIJA. Suokaa anteeks, herra, FLAVIUS. Mit', ystävä, sa tahdot minusta? TITUS. Rahoja varromme.
Minä en muuta tahtonut kuin muistuttaa, millä väsymättömällä uutteruudella olen tehtäväni tehnyt. Mutta jos luulette, että työni on helppo ollut, niin kuulkaatte itse. Niinkuin tiedätte, lähdin viime vuonna tätä aikaa Gotlantilaisessa laivassa matkalle.
CLETO. Siinä tapauksessa ei mikään raja-aita meitä enään eroita, hallituksen viisaus on vihdoin ansioni muistanut, nimitys on kentiesi jo tulossa. LEONCIA. Sillä ehdolla siis... CLETO. Koska ehdoista puhutaan, Sennora LEONCIA. Ei hiiskaustakaan Sennorasta. CLETO. Minun Leonciani. LEONCIA. Armas Sangredo! CLETO. No kuulkaatte myöskin minun ehtoni.
Taivas, joka kumajat pääni ylitse ... maa, joka pian avaat minulle haudan, teitä otan mitä iankaikkisiksi todistajikseni! Kuulkaatte minun sanani! Tiedä se, sinäkin, minun elämäni rakastettu risti; sinä jalo, kaikkien ajatusteni, lempeni ja vihani mahtava esine, niin; niin, vihani ... kuule kuinka se lausuu: minä lemmin sinua!
Myrsky jos pauhaa, rinnallas rauhaa, riemua lauhaa lempes toi. Onnellisna aavan meren vuolla keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla; sylityksin kanssas voisin kuolla. Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi! ESAIAS TEGN
Sitten kääntyen Baueriin, sanoi hän: "Kenraali! tuo nainen ei sovi teille. Jos olisi hänen kauneutensa tavallinen, jos olisi taivas vähemmässä mitassa hänelle kauneutta jakanut, niin saisitte mitään sanomattani pitää, mitä rehellisesti olette ansainneet. Vaan nyt kuulkaatte esitykseni: Ottakaa kaksitoista kauniimmista hevoisistani ja antakaa minulle tämä nainen.
Kymmenen, viisikymmentä, sata taikka tuhannen markkaa, aina varojen mukaan, mutta omia, joista hän tiliä tekee ainoastaan itsellensä. Tahdotteko, hyvät herrat, tietää minkä tähden; te, jotka vaaditte vaimoanne nuppineulasta ja pennistäkin tiliä tekemään? Juuri erittäin teidän oman hauskuutenne ja rauhanne vuoksi. Tuota ette saa päähänne! Mutta kuulkaatte!
Kuulkaatte siis, rakkahaiseni, ja uskokaa minua: korkein, loistokkain jumalten lahja on voima, tuottavainen, alati ehtymätön voima, ja minä aavistan, minä tunnen sen olemisen, sen itämisen ja kasvamisen rinnassani.
Kuulkaatte, jakobiinit karjuu yössä, paetkaa, nähkää giljotiinit työssä, ja sielussanne kuin Belsazarilla saa aatos muodon tulikirjaimilla: La Tricoteuse! La Tricoteuse! Sun sukkapuikkos kutoo vaiheita valtakuntain, kansojen, maat järisee, päät kuninkaitten putoo, kun vaatii verkkos langan punaisen. La Tricoteuse! Sun vihasi on veri. La Tricoteuse! Sun lempesi on meri.