United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun Wappu kulki hänen ohitse, otti Benedikt Wapun käsivarresta kiinni ja kuiskasi: Ole varoillasi Wappu, heillä on vehkeitä sinun suhteesi en tiedä miten on, mutta minä aavistan pahaa. Wappu nosti vähän olkapäitään. Kuka hänelle pahaa tekisi kun Jooseppi oli hänen kanssansa!

MARIA. Herra taivaassa kiitetty olkoon! ANTTI. Kuinka tämä on mahdollista? HELENA. Totuus on tullut ilmi, isä. ANTTI. Mutta, lapsikulta, minä en ymmärrä. Minkätähden otit syyksesi rikoksen, johon olit viaton? HELENA. Niin näethän isä tuo huivi ANTTI. Huivi? Mikä huivi? HELENA. Joka löytyi Peltolan suojasta ANTTI. No niin? HELENA. Olinhan sen sitonut sinun käteesi. MARIA. Ah, minä jo aavistan.

"Siunattu ollos, Italian pyhä maa" hän painoi kätensä syvälle rantahiekkaan "kiitollisena eroaa uskollisin poikasi sinusta, liikutettuna kaikesta ihanuudestasi eikä suinkaan lähestyvän kuoleman pelosta. Minä aavistan, että vieras valta painaa sinua vuosisatoja. En ole voinut kääntää kohtaloasi, mutta sydänvereni annan toivomusuhrina puolestasi.

Olkoon suuressa taikka pienessä, niin tahdon minä koettaa, paraan ymmärrykseni mukaan, etsiä oikeata, ja katso;" hän irroitti koristuksen hiuksistansa, jonne Kaarle oli sen sovittanut, ja pani sen lippaasen, "minä en tiedä, minä en ymmärrä, mutta minä aavistan, ettei tämän pidä kuuluman minulle, eikä se minun päässäni milloinkaan ole, niin kauvan kuin minä sitä luulen,"

GRANSKOG: Kohtalo leikkii meidän kanssamme kuin tuuli kuivaneilla lehdillä. Huomaatko sinä sen, Gertrud? KERTTU: Ei minun kanssani enää. GRANSKOG: Eikä minun. KERTTU: Viktor! GRANSKOG: Mitä? Mikä sinun on? KERTTU: Minä tunsin jotain kovaa sinun povellasi? Mikä se on? GRANSKOG: Mistä sinä olet noin saanut sormesi musteeseen, armaani? Katso nyt! KERTTU: Minä aavistan Viktor! katso minua silmiin?

MACBETH. Jos puhut valhetta, niin lähipuussa Saat elävänä riippua sa, kunnes Kutistaa nälkä sun. Jos puhut totta, Voit mielist' aivan saman tehdä mulle. Lujuuteni jo pettää: aavistan jo Tuon paholaisen kaksikielisyyttä. Totuuden varjolla hän valheit' ajaa: "

Koettelepas, se on varmaankin jotakin kovaa." Publius koetteli tarkasti sormillaan myttyä, jonka Korintholainen hänelle ojensi, ja sanoi sitten hymyillen: "Minä aavistan, mitä sinä tuossa saat, ja jos minä olen oikeassa, niin olen siitä iloinen. Irene lähettää sinulle, luullakseni, kultaisen rannerenkaasi kohteliaasti takaisin." "Joutavia," Lysias vastasi.

Suotta oli hän niin antautunut allemielin ennen aikojaan. Näin oli hän parantuvalla mielialalla kerran, kun Liisa tuli. »No onko sinulla nyt hyviä uutisiakysyi Viion leski. Liisa heittäysi hänen kaulaansa ja purkautui hillitsemättömään itkuun. »Lapsi kulta, Liisa kulta! Mikä on? Sano, muuten aavistan kauheita. Mikä on sinua kohdannut, onneton

Ja kauhistuksella aavistan majorin muuttuvan hienovillaisesta lampaasta harjasselkäiseksi sudeksi, joka häveten ja korvat luimussa juosta jolkottaa tiehensä. NELJ

Ja kuulkaapas», hän lisäsi veitikkamaisesti nauraen, «älkää olko huolissanne nuoren väen suhteen; minä kyllä pidän huolta siitä että he käyttäytyvät nuhteettomasti! Ensimmäiselle lapselle minä tarjoudun kummiksi! Ehkä me tavataan ristiäisissä! Niin, niin, minä aavistan että tapaamme Tukholmassa! Kas niin, hyvästi nyt Elise kulta! Jumala siunatkoon teitä, ystäväni, ja suokoon teille hyvää vointia!