United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
2 MUUKALAINEN. Uskokaa pois, herra: äskettäin oli muuan hänen palvelijoistaan herra Luculluksen luona ja pyysi lainaksi niin ja niin monta talenttia; hän oikein kärttämällä kärtti ja osoitti mikä pakko häntä siihen vaati, ja sai kuitenkin kiellon. LUCIUS. Mitä? 2 MUUKALAINEN. Niinkuin sanoin: kiellon. LUCIUS. Sepä outoa ja kummaa! Jumalten nimessä, tuota oikein häpeän!
LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin, kumma seikka: Näin Timon maksaa, mit' ei koskaan saanut, Ikäänkuin herras helmilöissä kulkis Ja niistä Timonia velkoisi. HORTENSIUS. Tää inha toimi on, sen taivas tietköön! Hän Timonin ol' ystävä ja paras, Mut kiittämätön mies on niinkuin varas. 1 VARRON PALVELIJA. Mun kolmetuhatta on kruunua; Ja sun? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Viistuhatta.
Luculluksen, Maecenaksen, Caesarin ja Agrippinan puutarhat avataan käytettäviksenne! Huomisesta alkaen jaetaan teille jyviä, viiniä ja oliveja niin runsaasti, että jokainen voi täyttää vatsansa kurkkua myöten! Sitäpaitsi Caesar valmistaa teille kilpaleikkejä, joitten vertaisia ei maailma vielä ole nähnyt, teitä odottaa juhlat ja lahjat.
Oli ehkä paras ensin kulkea Via Triumphatorista, sitten seurata jokea Aemiliuksen siltaan asti, sitten kiertää Pincius-vuori ja vihdoin jatkaa matkaa Marskentän poikki, pitkin Pompejuksen, Luculluksen ja Sallustiuksen puutarhojen syrjää, Via Nomentanalle asti. Se olisi kyllä ollut lyhyin tie, mutta sekä Macrinus että Chilon kehoittivat häntä hylkäämään sen.
Niin päättyy aulius: ken rahojaan Ei kaita voi, se kaitkoon huonettaan! Neljäs kohtaus. Sali Timonin asunnossa. 1 VARRON PALVELIJA. Kah, Titus ja Hortensius, huomenta! TITUS. Huomenta, rakas Varro! HORTENSIUS. Lucius! Vai täällä tavataan? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ja sama kaikill' On asiakin kai; mun koskee rahaa. TITUS. Niin näidenkin ja meidän. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Kah, Philotus!
SERVILIUS. Jos saisin pyytää teitä, hyvät herrat, Tulemaan toiseen aikaan, niin tuo mulle Suotuista oisi; sillä, toden totta, Nyt herrani mieli on kumman raskas: Hänestä kaikki iloisuus on poissa, Hän sairas on ja pysyy huoneessaan. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Huoneessaan pysyy moni tervekin; Mut jos niin raihnas on hän, sitä suuremp' Ois hänen pakko maksaa velkojansa Ja selväks tehdä tiensä jumaliin.
1 VARRON PALVELIJA. Vai niinkö paljo! Summasta päättäin on sun isäntäsi Likempi ollut hänelle kuin minun, Ois muuten velkomukset yhtä suuret. TITUS. Joku Timonin palvelijoista. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Flaminius! Sananen vain! Sano, onko herrasi jo valmis tulemaan tänne? FLAMINIUS. Ei suinkaan ole. TITUS. Me pidämme tässä silmällä hänen armonsa tuloa; ole hyvä, ilmoita se hänelle.
FLAMINIUS. Sitä ei ole tarvis hänelle sanoa; hän tietää kyllä, että pidätte häntä liiankin hyvällä silmällä. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Haa! Hovimestariko tuossa hiipii? Hän kulkee pilvessä. Hoi! Huuda häntä? TITUS. Kuulkaatte, herra. 1 VARRON PALVELIJA. Suokaa anteeks, herra, FLAVIUS. Mit', ystävä, sa tahdot minusta? TITUS. Rahoja varromme.
SERVILIUS. Jumalat, oi! TITUS. Tuo vastaus ei kelpaa. Servilius, auta! Herra! Hyvä herra! TIMON. Haa! Tienkö multa ovenikin sulkee? Olinko vapaa? Taloniko mulle Nyt vihollisen kahle on tai tyrmä? Se huone, jossa juhlin, nytkö tarjoo, Kuin ihmisetkin, rautapoven mulle? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Nyt, joutuun, Titus! TITUS. Tass' oisi minun laskuni. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ja minun.
PHILOTUS. No, päivää, veikot! LUCULLUKSEN PALVELIJA. Terve, rakas veikko! Mit' ollee kello? PHILOTUS. Kohta yhdeksän. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin paljo? PHILOTUS. Herraa onko nähty? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ei. PHILOTUS. Vai ei; jo seitsemältä ennen loisti. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin, nyt on päivät käyneet lyhemmiksi. Tuhlaajan rata on kuin auringon, Mut samoin se ei uusi.