United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Oi, kulkevainen tämän turmankuilun», näin mulle hän, »jos voit, niin tunne minut, maailmaan tulit, ennen kuin sen jätin.» Ma hälle: »Tuska täällä kärsimäsi mun mielestäni ehkä riistää sinut, kun muista nähneeni en sua koskaan. Mut mulle lausu, kuka lienet, jolle niin inha tääll' on pantu paikka vaivan, ett' tuimempi ei tuska suurempikaan.»
Hänen haavoistaan levisi niin inha haju, että kaikki hänen läheisimmätkin ystävänsä pakenivat hänen luotaan, kaikki muut, paitsi kuningas Mark, Gorvenal ja Dinas Lidanilainen. He olivat ainoat, jotka vielä viipyivät hänen vuoteensa ääressä ja joiden rakkaus oli inhoa voimakkaampi.
Siks että me itse emme itseemme usko, siks että Suomi meille on iki-iltarusko, siks ettemme uskalla itseemme luottaa, nähdä onnea oman työn, tehdä ja tuottaa. Miks tehdä? Miks tuottaa täällä koskaan mitään? Ei, ei! Ulkomaista tääll' uuden olla pitää! Me saammehan Saksasta kaikki uudet aatteet, kuosit kaikki Ranskasta, Englannista vaatteet. Me oommehan itse vain inha raaka-aine!
Hän hakkasi nyrkkiään saunan permantoon ja örisi; tunsi helpoitusta kun oikein koski. Painoi sitten kasvojaan päänalustaan, painoi niin, että oli tukehtua... Kunpa tuosta hengestään olisikin niin keveästi päässyt! Siinä vaan virui, ei viitsinyt nousta eikä viitsinyt ajatella enää mitään. Mutta päätä kolotti ja suussa oli inha maku.
Ma hälle: »Tuska täällä kärsimäsi mun mielestäni ehkä riistää sinut, kun muista nähneeni en sua koskaan. Mut mulle lausu, kuka lienet, jolle niin inha tääll' on pantu paikka vaivan, ett' tuimempi ei tuska suurempikaan.» Hän mulle: »Oma kaupunkis, mi täynnä kateutta niin on, että tulvii yli, kotini oli elon heljän aikaan. Nimeni Ciacco oli siellä.
Tämä inha vuosisata hylkii kaikkea, mikä ei luo rikkautta ja hekumallisia nautintoja; mutta oppi ja hyve eivät tuota mitään arvopaikkoja, sillä valtiossa on kaikki rahalla saatavana. Ennen palkittiin niitä kirkon, esivallan ja hallinnon viroilla; nykypäivinä kelpaavat ne vain kirjojen kyhäämiseen. Mutta tämä hedelmä, jota maailma niin ylenkatsoo, on aina taivaallisen alkuperänsä arvoinen.
OTHELLO. Jos parjaat häntä ja mua kiusaat, älä Rukoile koskaan; heitä sääli pois; Luo kauhu kauhun päälle; te'e töitä, Joit' ällistyypi maa ja taivas itkee: Lisätä kadotust' et suuremmaksi Voi millään. JAGO. Armoa! Oi, auta, taivas! Mies olettenko? Missä järki, tunto? Hyvästi! Viekää virkani. Mua houkkaa, Rehellisyyteni kun virheeks tehdään! Oo, inha mailma! Huomaa, mailma, huomaa!
Mitä kissan naukunaa on tää? Mitä tulloa sa tuossa povees kätket? HOITAJA. Mit' ei sais taivas nähdä: keisarinnan Ja koko ylvän Rooman häpeää. Hän päästetty on, herrat, päästetty. AARON. No, mistä? HOITAJA. Sikiöstä, tiedän mä. AARON. Jumala hälle suokoon rauhansa! Minlaisen lahjan sai hän? HOITAJA. Perkeleen. AARON. Siis perkeleen on äiti! Hauska vesa! HOITAJA. Kuvaton, ruma, musta, inha vesa!
Etkö tiedä: Kun taivaan urkkivainen silmä piilee Maapallon taa, valaisten alamailmaa, Niin varkaat, rosvot täällä näkymättä Ryöstön ja murhan verhoissa liikkuu; Mut kun se tämän maisen käyrän takaa Tulestaa idän honkain ylväät latvat Ja säteen heittää rikoksien pesiin, Niin murha, petos, inha synti siinä Alasti seisoo, kammoks itsellensä, Yön verho harteilta kun riuhtaistaan.
Olkia oli vähän hänen allaan, toppanuttu tyynynään. Kylmältä tuntui, ja kurjalta kaikin puolin. Paha elämä ja ilkeätä katkua. Ei tiennyt oikein, kuinka pitkälle päivä oli kulunut; jäisestä ikkunasta se vaan hämärtävänä pääsi sinne saunaan. Nenäkin oli tukossa, ja suussa inha maku. Hyi! Lopo kääntyi toiselle kyljelleen ja koetti selvittää ajatuksiaan.