United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies sai kuitenkin vieressään olevasta mättäästä kiinni. Ei raukaissut toisiakaan miehiä. Sikäli kuin pääsivät syömästä siirtyivät he Aaron onkimista katsomaan. Ja ennenkuin aurinko oli lakannut puitten latvoihin paistamasta, oli joka miehellä oma lohi. Niitä kitusista kantaen miehet tulivat tulille ja rupesivat tekemään yönuotioita.
Nyt vasten vuorta sotahuudot kaikuu, Ja kilvet soivat, miekat välkkyvät; Mun rinnassani sydän vapisee, Vaan joukossa ma mielelläni oisin. OBADJA. Miss' on nyt Mooses, käsin ojetuin Mi avun huutais Israelille? Ja missä Aaron, missä hurskas Hur Käsiä kannattamaan, kun ne väsyy? Nyt siirtyy taistelu, jo näkyy tänne. Se vasta temmellys! Ja tuota yhtä Kaikk' ahdistavat. 1:NEN SOTAMIES. Se on kuningas.
Sa lastas anna liimaantua tuppeen, Siks kunnes paremmin sit' osaat käyttää! CHIRON. Mut siksi täysin tuntea sa saat, Mit' uskallan, vaikk' onkin taito pieni: DEMETRIUS. Kopeilet, poika! AARON. Mitä teette, herrat? Lähellä linnaa miekan paljastatte Ja kadull' ääntä moista pidätte?
Ne välähtelivät päiväpaisteessa niin äkeästi, jottei niihin tahtonut katsoakaan kärsiä. Pikku Matti oikein ärjähteli ilosta saatuansa liivit leikkikaluikseen ja isä pääsi taas syväytymään työhönsä. Tuokioisen kuluttua täytyi Aaron kuitenkin kääntyä väkisinkin katsomaan, mitä lapsi oikeastaan askarteli. Silmänräpäyksessä lennätti hän rässirautansa hiilokseen ja tempasi liivit lapselta pois.
Tämä Aaron Perttilä oli ollut yksi talonpoikain johtajia nuijasodassa, ja koko hänen elämänsä oli alinomaista taistelua kansan puolesta ja sitä valtaa vastaan, joka asettuu kuninkaan ja kansan väliin ja joka vielä tänäkin päivänä hallitsee Ruotsin valtakuntaa, nimittäin aatelistoa vastaan. Hänen heimostaan Herra antoi kaksi haaraa kasvaa.
Nähtävästi oli rikkaan Aaron Perttilän mieliala muuttunut, sillä kun hän istuutui komeihin kärryihinsä pistäytyäkseen päiväseltään Vaasassa, päätettiin merkiksi isän ja tyttären välillä syntyneestä sovinnosta, että Meri saisi istua hänen rinnallaan, ja ostaa kaupungista silakoita, humaloita ja kaikenlaisia maustimia niinkuin inkivääriä ja kaneelia, joita jo siihen aikaan varakkaimmat talonpojat olivat alkaneet käyttää.
Vanno siis sen saman Jumalan kautta, olkoon vaikka mikä, Jot' ylistät ja jota palvelet, Ett' autat poikaa, ruokit, kasvatatkin, En muuten rahtuakaan ilmaise. LUCIUS. Sen vannon sulle jumalani kautta. AARON. Siis ensin: keisarinnalle sen tein. LUCIUS. Mik' irstainen ja kylläymätön nainen! AARON. Oo, tuo vain sulaa oli hurskautta Sen suhteen, mitä kohta kuulla saat.
AARON. Pikemmin miekka tää sun vatsaas kyntää! Kautt' taivaan tuikkivien kynttiläin, Joist' iski leimu, kun tuo poika tehtiin, Ken koskee tähän esikoiseeni, Se tämän miekan tuimaan terään kaatuu! Se kuulkaa, pojat: ei Encelodus Ja Typhonin kaikk' uhkailevat laumat, Ei suur' Alcides, ei Mars-jumalakaan Vie tätä saalist' isän käsistä! Te, pojat punakat, te pölkkypäät!
TITUS. Hevoset mulla, jotka saaliin jälkeen Kuin pääskyt kedon yli kiitävät. DEMETRIUS. Veli, meill' ei hevost' eikä koiraakaan, Mut kauniin kauriin kaadammepa vaan. Kolmas kohtaus. Yksinäinen paikka metsässä. AARON. Mua viisaat arvelevat hupsuksi, Kun alle puun näin paljon kultaa kätken. Jost' itse en saa mitään milloinkaan.
Tämänlainen kuiva ruoho On kitkettävä pois; siis minun saat. LUCIUS. Oi, rakas isä, pojastas jos käyn, Mun pelastaa suo veljieni henki! MARCUS. Isämme nimess', äitimmekin tähden, Mun anna veljen rakkautt' osottaa! TITUS. Sopikaa siis; ma säästän käteni. LUCIUS. Käyn heti kirveen. MARCUS. Minä sitä käytän. TITUS. Käy tänne, Aaron, aion heidät pettää. Kätesi mulle lainaa, niin saat minun.