United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Otanko esille harpun?» kysyi Annikka pelokkaalla äänellä; »onko onko varjo peittänyt sielusi?» Allan ei vastannut, vaan sen sijaan talutti Annikan huoneen ikkunan luokse, jonne tappelutanner näkyi kaikkine kauhuineen. Siellä makasi tiheästi kuolleita sekä haavoitettuja; ja par'aikaa puuhailivat siellä rosvot, riistäen vaatteita sodan ja klani-päälliköittensä kunnianhimon uhreilta.
Hoi, Troilus! Troilus! TROILUS. Diomedes, konna. Haa, käännä tänne viekkaat kasvos, konna, Ja hengelläsi maksa ratsuni. DIOMEDES. Oletko siinä? Haa! AJAX. Seis, Diomedes! Tuon kanssa minä yksin ottelen. DIOMEDES. Hän mun on; min' en katsojaksi jää. TROILUS. Molemmat tulkaa, Kreikan rosvot, joutuin! HECTOR. Noin, Troilus! Hyvin isket, nuorin veikko! ACHILLES. Nyt sinut näen.
Etkö tiedä: Kun taivaan urkkivainen silmä piilee Maapallon taa, valaisten alamailmaa, Niin varkaat, rosvot täällä näkymättä Ryöstön ja murhan verhoissa liikkuu; Mut kun se tämän maisen käyrän takaa Tulestaa idän honkain ylväät latvat Ja säteen heittää rikoksien pesiin, Niin murha, petos, inha synti siinä Alasti seisoo, kammoks itsellensä, Yön verho harteilta kun riuhtaistaan.
Janosta leijonan tää kieli vilkkuu, Verellä ilkiöin se virvoittaitkoon! Hän peijaa teitä! Norjan valtias On tässä; rosvot käsin vasemmin Hän kaataa. AKSEL. Vaiti, Aksel Thordinpoika! Sa haavoitettu olet; Hakon itse Voi puolustaita. VIHOLLINEN. Käykää päälle, käykää! Kuninkahan avuksi! Hänt' ahdistetaan. Apu myöhästyy! Joutuin! Hän jo kaatui. Syöskää Väkevin voimin läpi virsupoikain Luo Erlingin.
Hän paikkaili pukuaan, käyttäen neulaa yhtä taitavasti kuin oppinut räätäli sekä ehtimiseen katsellen ympärilleen. Vaikka kuppi oli jo kiertänyt miehestä mieheen muutamia kertoja, niin kuitenkin kummallinen hiljaisuus vallitsi koko joukossa; rosvot vaan söivät; toinentoisensa jälkeen nousi joku ja luki ruokalukunsa.
Sitä vastaan eivät olleet rosvot huomanneet yhtä laukussa olevaa, paperiin käärittyä kultarahaa, jonka nyt Wallin kiusalta otti esiin takaisin otetusta laukusta ja näytti heille.
Aivan erään vuoren luona, jolle oli annettu tuo sattuva nimi "Kaarenselkä", oli pieni kirkasvesinen järvi, ja suuria vuorenhuippuja ja harjanteitä näkyi kaikkialta taivaanrannalla. Kyliä oli melkein joka kukkulalla tien varrella, vaan niiden asujamet, joita kuleksivat rosvot olivat hätyytelleet, olivat hyvin arkoja.
Seuraukset olivat melskeiset ylenmäärin; mutta ei kukaan näyttänyt huolivan siitä; päinvastoin äiti ja tytär nauroivat sydämestään ja iloitsivat siitä; ja jälkimäistä, joka pian alkoi ryhtyä leikkeihin, ryöstivät pikku rosvot ihan säälimättä. Mitä minä en olisi antanut saadakseni olla yksi heistä! Vaikka minä en olisi voinut koskaan olla niin taitamaton, ei, ei!
Minä vastaan hänestä. Rosvot eivät näyttäneet aikovan totella. He jupisivat vihaisesti jotakin siitä, että oli mieletöntä antaa kruunun koirien nuuskia heidän piilopaikkaansa. Mitä nyt? ärjäisi mies. Enkö sanonut jo, että vastaan hänestä? Aseet takaisin, muuten teidät piru perii!
BILEAM. Tuolla, tuolla! Hän haipuu taas. Jo torven kuulette, Vihollistemme sotahuuto raikuu. Työ alkaa. Omri, seuraa taisteluun! Ryntää oikealle. OMRI. Kuin varjosi. Seuraa Bileamia. ZUUR. Nyt sodan huima henki Mun valtaa. Tuonne, urhot, rynnätkää! Oikealta ja vasemmalta ryntää esille Israelin joukkoja. Taistelua. HUUR. Ei, tänne! Tääll' on vastus. Väistykää! Tai survon jalkoihini rosvot.