United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos joskus hyvän hyvyyttä uskalsin viskata kypsen omenan hänen helmaansa, niin sain varoa, ett'ei omenan suuruinen kivi puhkaissut otsaani. Kaikki vaan rehellistä kiusaa ja vastakynttä. Hän nyt oli semmoinen vesa, jott'en minä oikein osaa sanoa. Kyllähän se minua harmitti, vaan kukas hentoo suuttua nais-ihmiseen ja sitten vielä niin nuoreen tyttöön, kuin Miila, tiedättehän.
Saartavan pelkäsi myös uromielten iliolaisten, joit' iso, rohkea joukko jo ryntäsi päin ojopeitsin; pois hänet, vaikk' oli sankari suur', ylen aimo ja uljas, luotaan torjui nuo, ja hän väistyi häätyen taapäin. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tlepolemos, vesa Herakleen, jalo, korkea koolta, salliman viemänä kohtasi nyt Sarpedonin aimon.
Saku kun ottaisi papan pyssyn ja sillä pamauttaisi, niin kuolisi koko härkä! Vesa oli voittanut. Nyreytyneenä virkkoi Otto: Oletkos sinä sillä pamauttanut? En, täytyi Vesan myöntää. Mutta oitis hoksasi hän korjata tappionsa: Ylpeänä hän kysäsi: Mutta onkos teistä kuka sylkäissyt papan pyssyn piipun reikään...? Oletko sinä Esa? En.
Pojat heräsivät ja lähtivät ulos. Talo oli pienen lammen rannalla ja rannalla kuivuivat äsken pestyt maitopytyt. Vieno tuuli kävi talon rannasta pois päin. Ja silloin juolahti Sakun päähän ajatus. Hän huudahti: Tehdään pytyistä laivoja ja pannaan niihin sotaväkeä! No! Mutta eipä ole sotamiehiä, huomautti Esa. Pannaan palikoita ja kiviä ... ja kaikkea, keksi Vesa.
Jos kuka tulisi vastaan, niin kysyttäisi missä on, jatkoi Vesa ja siinä toivossa lähti joukko mäen päälle päästyä taas juoksemaan, toivoen pian löytävänsä naurishalmeen.
Tuli sitten kesä monine hauskoine huveinensa; tanssittiin ulkona kedoilla, leikittiin ja lauleskeltiin. Koko kylän nuoriso olivat Annan ystäviä, sillä hänen iloinen viehättävä luonteensa miellytti jokaista. Sulosilmäinen, punaposkinen, soleva ja notkea kuin nuori vesa, hyväsydämminen, lempeä ja iloinen, semmoinenhan se oli Anna, sellaisiahan niitä tapaa useampia palvelustytöissä.
Vasta ensimmäisessä ylämäessä pysäytettiin juoksu ja Vesa ylpeili: Kun olisi näin monta oritta sinunkin isälläsi, Saku, niin sitte kun me ottaisimme niistä yhden ja ajaisimme oikein, niin tuo pöly vain tupruaisi... Tupruaisihan, Saku?
Mutta minäpä olen sylkäissyt, uljastui siitä Vesa, nosti aivan kättään ja kehui: Ja pappa kun sitte rassasi sittä piippua, niin se huusi piioille, jotta kuka paholainen se on käynyt tänne vettä valamassa. Vesa oli nyt lopultakin sankari. Neuvottomana Esa katsoi häneen, ja Juntus potki takapuoltansa pystyyn.
Muut urot Ilionin sekä kuulujen myös apukansain noutivat aimon Pulydamaan sotaneuvoa oivaa; noutanut Asios ei, vesa Hyrtakon, urhojen päämies, ei hepojansa hän, ei ajomiestään mielinyt heittää, vaan merinopsia laivoja päin kera valjakon kiiti. Mieletön!
Mutta seuratkaamme kerjuulle lähteneitä hetkinen. He tulivat ensimmäiseen salomökkiin, jossa oli kotona ainoastaan vanha Könösen mummo. Jos rouva olisi hyvä ja antaisi vähän köyhän apua! pyysi Vesa jokseenkin rohkeasti. Mummo siristeli lasiensa takaa silmiänsä ja ihmetteli: Kenenkä ihmeen lapset ne nyt käyvät täällä salolla kerjuulla ... ja vielä kesäsydännä? Pojat vaikenivat.