United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Tuskin sinua tunnen tuossa puvussa», sanoi Paavo. »Sepä kahiseekin ikäänkuin lumi köyhän lapsen rikkeinten jalkineitten alla, kun hän tammipakkasessa kulkee » Paavon sanat tunkeusivat Hiljan sydämmeen, hänen omaatuntoansa pisti vähän, mutta Paavolle hän lausui hymyilevin huulin: »Noh, eikö tämä ole kaunis, oikein soma puku, ja eiköhän se minuakin kaunista?» »Hilja!
Hah, se oli ilkeätä. En tuntenut enää koko poikaa. Ja sitten hänen piti päästä naimiseen heti paikalla. Yks, kaks, kolme! Ei auttanut mikään. Tyttö oli jäykkä nainen ... vaikka vaan köyhän lesken tytär; isä oli ennen maailmassa ollut merimiehenä, sanotaan ja jäyhä riiviö... Mutta Annakaan ei tahtonut erota Bårdista.
MARIA. Tulen vissin. ERNST. Tulemme, isä John. JOHN. Hyv'yötä! ERNST. Minä saatan teitä rappuisista alas, sillä se rupee jo pimenemään. 9:s Kohtaus. Maria, sitte Ernst. Kohta on kesä loppunut, ja talvi löytää meitä valmistumattomina. Ei työtä! Oi, näissä sanoissa on köyhän horna! Ei työtä! Velan-antajat hätyttävät ja me olemme toivotta voida tyydyttää heitä. En hirviä avata sitä.
Istui käskyä odottamatta ja nyyhki vyöliinaansa. »Surkeaa on köyhän elämä, minkä noittenkin raukkain. Viluissaan ja nälissään kyhjöttävät mökissään ja siihen kuolevatkin, jos ei jotakin neuvoa keksitä.» »Eikö heille antaisi apuaan köyhäinhoito?» arveli Viion leski. »Sieltä se on apu saatava. Eihän muuta keinoa ole. Mutta mikä hänessä lienee, että tuntuu niin mieltäkääntävälle tuo apu.
Vaan kun hän oikein ajatteli, niin ei ollut odotettavissa mitään, ja vastenmieliseltä alkoi tuntua koko rouvan tulo ja melkein pelotti. Herrasväki oli semmoista mahdikasta ja olivat nyrpyllä nenin aina köyhän luona. »Ja sattuikin juuri parhaaseen siivoon», sanoi hän silmäillen ympärilleen. Puhdasta hänkin olisi halunnut.
»Hilja hyvä», lausui Anna, »minäpä ymmärrän nyt kyllä, että sinä, joka olet köyhän, alhaisen äidin lapsi, tahdot tuolla puheellasi kunnioittaa äitiäsi, joka varmaankin on ylevä ja rehellinen ihminen, ja että niin teet, se onkin oikein kaunista.
Mutta olihan toisinaan hupaistakin köyhän Savon poian herrastella rikkailla etelämailla, juoda Katholis-pispain viinit ja unohtaa kotoiset kaljat. Kerran kuitenkin tälläkin aikakaudella vaara uhkasi Savon omia aloja. Se oli v. 1656. Savon soturit, niinkuin koko muukin Suomen sotavoima, oli silloin Kaarlo Kustaa kuninkaan kanssa Puolassa.
Toisiansa syyttelevät, Pelkäävät tuhon tulevan. TUIRO. Minne Kullervo katosi? MUUT MIEHET. Hänet etsikäämme! ILLI. Ensin Ruualle! Kas tässä kontti! Että eukon tänne tullen Valmis on jokainen työhön. MUUT. Kostotyöhön! ILLI. Nyt vihanne Hillitköön sovinnon toivo! Tääll' evästä. Kaivaa kontista eväitä esille. Terve, ruoka, Elämän parahin palkka, Köyhän onni ja elämä!
Mitähän salaisuuksia hän minulta tahtoo peittää? hän hymähti yksin mennessään. Hänen epäluulonsa syttyi. Kiihkeänä hän liikkui huoneissa. Hän luki kirjeen. Siinä oli puhdasta, vilpitöntä rakkautta ja ihmettelyä ja ylistystä uhrauksista, joita Arnold hänen, köyhän orpotytön tähden tahtoi tehdä. Kirje rauhoitti ja hyvitti hänen mieltään. Mutta korin sisältö oli hänelle vielä arvoitus.
Vastaus: köyhän majassa on haltijana ensimmäinen paras herra, joka sisään astuu. Pöydän luokse hän marssii kohta suoraa päätä ja on sitten kuin isäntä ainakin. Mutta köyhä kun tulee herrastaloon, niin huutia tietäköön. Alimmalle portaalle saa pysähtyä, taikka huoneesen jos lasketaan, niin tuonne kynnyksen eteen JAHTIVOUTI. Suus' kiinni nyt! VALLESMANNI. Ketkä teistä asuvat tässä tuvassa?