United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähitellen oppi hän puhumaan ruotsinkieltä taikka, oikeammin sanoen, jemtlannin kieltä, mutta hyvin huonosti, se on selvää; mutta kuitenkin ukko Lauri ja hänen vaimonsa ymmärsivät häntä hyvin, ja itse Annakaan, huolimatta vaaleudestaan ja noista katkeran surun piirteistä, jotka kuvautuivat hänen riutuneissa, mutta vielä sittenkin kauniissa kasvoissaan, ei voinut olla vähän hymyilemättä noille jotenkin kummallisille kieliharjoituksille.
Mutta Annakaan ei enää jaksanut. Hän laskihe varovasti Gunhildan permannolle, lankesi itse polvilleen hänen viereensä ja alkoi lukea: "Isä meidän", puoleksi houreissaan ja puoleksi ajatuksella siten osoittaaksensa papille, että he ovatkin ihmisiä eikä kummituksia. Silloin joutui pappi hämillään seisoa töllöttämään. Hän tunsi itsensä samalla sekä hämmästyneeksi että iloiseksi.
Ja jopa rupesivat viimein houkuttelemaan, että antaisin jonkun tietäjän koettaa päästää, että eihän ota, jos ei annakaan, ja pyysivät lupaa saada tuoda velhon konstiaan koettamaan. Vaan minä sanoin sillä kertaa loppuvan päivien siltä mestarilta, kun vaan joutuu minun eteeni. Vaan eräänä pyhäpäivänä sittenkin hakivat muutaman poppaämmän, joka oli heidän mielestään oikein maklakka viekottelemaan.
Ja he ihmettelevät, ettei se totuus, jota he niin suurella ponnistuksella ovat koettaneet toteuttaa, annakaan heidän sydämelleen sitä rauhaa ja sitä tyydytystä, jota he olivat odottaneet.
ANNA LIISA. Hyvä Jumala etkö sinä sitten lainkaan käsitä, että minä rakastan Johannesta, enkä sinua. Enkä minä ikinä tahdo purkaa hänen kanssaan, en sinun enkä kenenkään houkutuksista. Uskotko minua nyt viimeinkin? MIKKO. Minäpä rakastan sinua, Anna Liisa, ja tahdon saada sinut takaisin, ja minä sinut otan neuvolla millä hyvänsä. Minä en anna sinua toiselle, en jumaliste annakaan!
Tämä oli aikomuksensakin; sillä Kustaa oli siveällä ja vilppaalla käytöksellään niin ämmän suosion voittanut, että oli valmis häntä pilviin ylistämään, eikä enempää kuin Annakaan saattanut ymmärtää, mitä lautamiehellä mahtoi olla häntä vastaan, koska muutoin kaikilta, jotka hänen tunsivat, oli rakastettu ja arvossa pidetty.
Niinkuin muinoin Karthagon mainio kuningatar, aaltojen ajeleman Aineiaan jouduttua hänen valtakuntaansa, rakastui urhoon ja kauhistuksella sai kuulla tämän erkanevan hänen läheisyydestään: eipä toisin Annakaan nyt vastaanottanut sanomaa Juhanan lähdöstä. Hänen sydämensä syvimmässä pohjukassa piili nuorukaisen kuva ylväänä ja kirkkaana kuin toivon tähti. Ja nytkö se oli sammuva?
Herra Kalm se nyt on isäntänä, niin kauan kuin mieheni on poissa, kiiruhti Elli sanomaan. Teidän velvollisuutenne, herra Kalm, on nyt huvittaa herroja ja erittäinkin naisia ... minä annan teille täyden isäntävallan talossani niin kauaksi. Mutta jos minä en annakaan sitä sitten enää takaisin, leikitsi Olavi muiden nauraessa ja meni noutamaan herroille tupakkaa.
"On kyllä, Kritoni, se, jota aina olen teille antanut", vastasi hän, "ei mitään muuta sen kummempaa: että, näetten, te huolta pitäisitte itsistänne, sillä tämän tekemällä te teette minun, minun omaisteni niinkuin omannekin mieleen, mitä hyvänsä toimitatte, vaikk'ette nyt annakaan mitään lupausta.
Rovasti olisi niin hyvä ja ottaisi kahvia, sanoo piian ääni selän takana. Panehan sinne pöydälle. Kes kes! nyt se taas, nyt se taas eläpäs, eipä tamma annakaan! ... eikö se ole Korventaustan Matin tamma? Sen kai se lie, kosk' on itse Matti kyökissä ... kuuluisi olevan asiata rovastille. Käske sen tulla tänne ... mitähän sill' on asiaa? En kysynyt.