United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
VOITTO. Oppimattomuudellansakin. Tässä on sanani. Entäs sinun. KUSTAA. Määritelmällisentelemättömyydellänsäkään. Onhan tässäkin ensi hätään, kaiketi se kilpailussa kestää! Tosiaan! kyllä riittää, vaan nytpä lähenee se toinen keino. Heittäkäämme arpaa! KUSTAA. Arpaako? Ei! Se olisi kevytmielistä. VOITTO. Niin minustakin, senpätähden nai suorastaan! KUSTAA. Saattaahan arpa kohdata minuakin!
Kustaassa on miehuutta, ja Stralsundissa oleva alkukuva luo aina hiukan heijastusta Lapinmaassa olevaan jäljennökseensä sillä tällä haavaa Kustaa luullakseni on Lapinmaan tienoilla; hänen urotekonsa eivät enää mahdu mihinkään muuhun osaan Eurooppaa. Mutta nähkääs, jos teidän taipumuksenne on mahdollinen ja ymmärrettävä, niin on hänen sitä mahdottomampi ja käsittämättömämpi.
Mikko alkoi kehua, että on sillä Kustaalla ihmeteltävän terävä järki, ja aikoi mennä kamariin. Kustaa haki äskeisen nahkapalan nurkasta ja sanoi: »No, ota nyt tuo nahkapala sillä viidellätoista pennillä. Ei se ole kuin puoli hintaa, mutta olkoon.»
Vihollis-laivastot 1788 vuoden sodassa eivät rohjenneet likelle lähetä; täällä Kustaa III vietti juhlan Suursaaren meritappelun kunniaksi ja täällä saivat hautansa etevimmät siinä tilaisuudessa kaatuneista. Mutta v. 1808 Maaliskuulla Venäjän sotavoima, mannerpuolelta tullen, valloitti kaupungin, linnakin pantiin piiritykseen ja antautui yleiseksi hämmästykseksi Toukok. 3:na pnä.
Hän, samoin kuin useat muut "Tarinaimme" sankareista, harjaantui ensiksi sodan urhotöihin ja osoitti miehuuttaan jo edellisessä Ruotsin sodassa Venäjää vastaan vv. 1788-90, kuningas Kustaa Kolmannen hallitessa Ruotsin valtakuntaa, johtaessaan ensin kapteenin ja sitten majurin arvoisena Karjalan rakuunia; silloin kunnosti itseään esim. Porrassalmen ja Pirttimäen tappeluissa.
Kalajoen kappalainen Gabriel Calamnius 11-lauluisessa teoksessaan Sururunot Suomalaiset venäläisten hirmuvaltaa Suomessa. Myöskin Pikku viha, Kustaa III:nnen kuolema y.m. muistettavat tapaukset löysivät runoilijansa.
Tuo parraton kreivinulikka on pannut akatemian isät ihan pyörälle. Jos isien laita on niin huonosti, virkkoi Kustaa Weman, suomalaisen kirjallisuuden dosentti, niin herkeän vannomasta "isiemme luiden kautta". Mutta vanhat herrat käyvät rasvanahkaisissa saappaissa eivätkä keikahda niinkään vain nurin jokaisen pikkukreivin edessä. Niin minäkin luulen, vastattiin.
Isoääninen hurraa oli vastaus; kontion raskas ruumis pantiin nuorista koivuista tuota pikaa kyhätyille paareille ja kannettiin voitonriemun, melun ja ilohuutojen kaikuessa odottavan kuninkaan luo. Sill'aikaa Kustaa makasi kaatuneen kuusen tuuheiden oksain väliin piiloutuneena. Hän oli sekä pelännyt että toivonut tulevansa keksityksi, mutta hänen piilopaikkansa oli parempi kuin hän oli luullutkaan.
Aina Kustaa II Aadolfin aikoihin asti olivat kaikki tai melkein kaikki Ruotsin valtakunnan kuninkaat ja hallitsijat tuon tuostakin sekä käyneet Suomessa, että myös nähneet hyväksi viettää täällä useita kuukausia, jopa kokonaisia talvikausia yhteen menoon. Mutta Kristiinasta alkaen s.o. siitä saakka, kun Ruotsista tuli suurvalta olivat nämä käynnit köyhäin sukulaisten luona kokonaan lakanneet.
Viimeistään ylihuomenna jälkeen puolen päivän, vastasi hovimestari mielipalvelijan mahtavuudella ja huolimatta edes katsahtaa isännöitsijään. Kreivi ei voi päästä irti Tukholmasta ennenkuin tuonnempana kesällä, mutta hänen armonsa soisi, että kreivitär ja kaikki lapset, kreivi Torsten ja kreivi Kustaa Aadolf ja neiti Ebba, saisivat nauttia vuoden kauneimmasta ajasta täällä Mainiemessä.