United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, vastasi kreivitär hiukan vapisten, minkä veljen tarkka silmä kyllä huomasi, minä tulen puhuttelemaan sinua Eevan, Kustaan lesken ja hänen poikansa puolesta. Kuinka? Urhoollinen kälymme aikoo siis taas lähteä sotaretkelle lappalaisia ja kasakoita vastaan, ja sinä olet hänen kanssansa tehnyt hyökkäys- ja puolustusliiton. Ei, Torsten, pilkkasi ei saa minua pelästymään.
Hänen luonaan oli rakas nuoruuden ystävä Eeva Rhenfelt, jonka viimein jätimme vankeuteen ilmaan räjäytetyn Kajaanin linnan luona ja joka niin salaperäisesti oli näyttäytynyt Torsten Bertelsköldille edellisenä iltana. Ystävykset olivat kertoneet toisilleen viime tapaamisensa jälkeisiä elämänvaiheitansa.
Torsten naurahti ja pyörähti kantapäillään, hakeakseen uusia esineitä sukkeluuksilleen. Voiko teidän armonne sanoa minulle, ketä nuo kolme nuorta tuolla ovat, sanoi muuan äsken tullut muukalainen diplomaatti eräälle kuningattaren hovinaiselle. Yksi heistä näyttää päältä, toinen kädeltä ja kolmas sydämeltä, kaikki samaa runkoa. Oikein arvattu, kreiviseni, vastasi hovinainen.
Nuori leski näytti linnan katselemiseen niin kiintyneen, ettei hän enää huomannutkaan peräkannella olevaa vieruskumppaniaan. Sattumalta pudotti hän sillävälin matkalaukkunsa; hovimies, kreivi Torsten otti sen ylös ja ojensi sen leskelle, sitä sen enempää ajattelematta. Antakaa minulle sisällys, niin kreivi saa pitää kuoren, sanoi Eeva Rhenfelt huolettomasti, linnan varustuksia yhä tähystellen.
Hänen huulillaan pyöri jo uusi pilapuhe "karhun käpälistä", kun hän samassa tunsi kovan käden laskeutuvan olalleen ja kuuli jonkun kuiskaavan korvaansa vihasta värisevällä äänellä: Varo, Torsten, ivaamasta karhua; voi tapahtua, että hänen käpälistään löytyvät leijonan kynnet.
Tämä sormus on minun! huudahti Torsten Bertelsköld, temmaten sen käteensä niin intohimoisesti kuin ei olisi aikonut antaa sitä takaisin kaiken maailman rikkauksistakaan. Se on kuninkaan oma, ja minun on vielä tänä päivänä se hänen majesteetilleen annettava, väitti Falkenberg. Rex regi rebellis! ah, näettekö, minä tiedän, mitä siihen on kirjoitettu.
Hänen veljensä Torsten oli huolimattomuudessaan jättänyt taulut korjaamatta; niiden täytyi hävitä, hänen sukunsa mainehikkaiden muistojen täytyi kadota, eikä hän voinut niitä pelastaa. Kantaisä oli aaltoihin hautautunut; hänen kuvansa oli tulessa palava. Tutkimaton sallimus, mikä oli tarkoituksesi? Vielä kerran katsahti Bertelsköld taaksensa.
Varmoja tietoja on siitä, että hänen majesteettinsa on lähtenyt matkalle syyskuun 20. päivänä klo 10 a.p., ja kun tiedetään, miten hänen majesteettinsa matkustaa... Meillä on tänään joulukuun 1. päivä, virkkoi Molin. Eikä marraskuun 10. päivän iltana, jolloin sanantuoja lähti Stralsundista, ollut vähintäkään tietoa hänen majesteetistaan, lisäsi kreivi Torsten huolettomasti.
Tahtomatta kertoa samaa, mistä hekin varmaan kirjoittavat, rohkenen vain tuttavuuden vuoksi ilmoittaa, että poikanne Torsten, niin nuori vielä kuin onkin, on erinomaisten tietojensa nojalla saanut paikan kuninkaan kansliassa, samalla kun poikanne Kustaa reippautensa vuoksi joka päivä saavuttaa yhä enemmän nuoren hallitsijamme suosiota. Mitäs tästä kaikesta sanotte, jalo vieraani?
Kaikki, jotka sen omistivat, tulivat mahtaviksi, rikkaiksi ja ihmisten mielestä onnellisiksi, mutta ainoastaan muiden ihmisten, jopa kaikkein läheisimpäinsäkin kustannuksella. Niinpä oli Torsten Bertelsköldkin kohonnut kunniaansa polkemalla lähimmäisiään.