United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitäpaitsi häntä samalla suututti, hävetti ja kauhistutti tuon toisen tapa puhua, tapa arvata hänen ajatuksiaan... Hänenkö ajatuksiaan, hänen, Paavo Kontion? Ei!
Metsä on laaja, wäljät owat salot, korkeat ja monet owat waarat ja wuoret, monisoppiset owat wuorten winkalot, kohisewat, synkät owat korpien komerot. No mutta Sywännyslammen korpi, tuo kolkko seutu, jossa ei ihmisjalka usein käy, jonka lammen sywyyttä ei wielä kukaan ole woinut mitata? Siellähän on kuultu kontion nykyään elämöiwän sinne ohjataan matka.
Niinkuin Pentti oli ennustanut, oliwat Rönkkölän elukat menneet suoraa päätä kotiinsa, heti kun oliwat päässeet erillensä kontion kuumasta terwehdyksestä; ne oliwat kotona paljon ennen, kuin Pentti ja Inka. Oitis huomasi Rönkkölän Wilpun tarkka silmä, mitä metsässä oli ollut tekeillä.
Mutta nähtyään kontion kaatuvan, käski Pekka nauraen Antin tulla alas puusta. Epäluuloisena tämä laskeutui vähän kerrassaan, mutta nähdessään karhun olevan kuollut, hän oli kohta maassa. Hän kertoi nyt, kuinka hän tultuaan hongan luo, jonka sisässä lihat olivat, oli nähnyt karhun repineen kannen auki ja kaivamassa parhaillaan lihakappaleita, joita viskeli sinnetänne.
Epäilemättä se oli hullunkurista myös Paavo Kontion mielestä, joka huomautti, että heidän oli sitäkin suurempi syy ottaa lisää salaattia, kun heidän nuori ystävänsä varmaan oli itse ottanut tehokkaasti osaa sen valmistukseen. Tietysti, jatkoi Pajalan herra yhä edelleen samalla poikamaisella leikillisyydellään. En voinut vastustaa todellakaan tuota kiusausta.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vielä muistan muunki keinon, toki toisen tien osoan: nostan karhun kankahalta, korvesta koverakouran päälle Väinölän elojen, Kalevalan karjan päälle." Nosti karhun kankahalta, kontion kovilta mailta noille Väinölän ahoille, Kalevalan karjamaille. Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Veli, seppo Ilmarinen!
Sinne kyykistyi käsipuolinen makaamaan, ja päästi hiljaa alas kannen ja siinä sai hän aikaa miettimisiin. Hän kuuli pian, että talon väki oli herännyt. Hän kuuli, miten ovia avattiin ja suljettiin. Hän kuuli ääniä ja ketä nämä äänet huusivat; sen hän tiesi, ja hän vapisi. Hän kirosi toveriansa, Kontion Kallea; tämä oli hänelle valmistanut majan Siperiassa. Siinä arkussansa makasi hän kauan.
JUHANI. Ahdistimme karhua, vaarallista petoa, joka pian nykistää niin teidät kuin teidän härkännekin. Raatelevan kontion tapoimme, ja niinpä teimme isänmaallemme suuren, yhteisen hyödyn. Eikö ole tämä yhteinen hyöty: penssata pedot, peikot ja perkeleet maailmasta pois? Katsokaas tuota paikkaa. Laki on vahvasti puolellamme, on vaikka mätänis.
"Viepi, hän on aivan Turun vierestä, ja Kontion koti on matkan varrella; hän heittää minut Kontion luo, ja Katrin hän viepi Turkuun asti. Hän on ollut asioilla täällä, mikä riita-asia hänellä lienee, jossa hän sanoo paljon rahaa kuluttaneensa, ja on erittäin mielissään että saapi paluumatkalla hevosellansa hiukan ansaita." Liina ja Katri kantoivat nyt Katrin arkun kärryihin.
Hän nousi ylös, astui pari askelta eteenpäin ja laski kätensä juhlallisesti Paavo Kontion olkapäälle. Vanha veli! hän lausui mahtipontisesti. Johan sen arvasinkin! Täytyihän sen niin olla. Hän ei voi olla sinulle samantekevä. Paavo Kontio katsoi kummastuneena häneen. Arvasit...? Täytyi...? Miksi hän muka ei voisi olla minulle samantekevä?