United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän pitäisi panna pian toimeen joku huviretki ... mennä johonkin saareen kaikki pitäjän nuoret. Niin, kyllä se olisi kovasti hauskaa, sanoi Elli. Et sinä oikein ole siihen innostunut ... teillä on ehkä paljoa hauskempi siellä Tyynelässä. Ei, kyllä minä hyvin mielelläni. Entäs herra Kalm? Senhän sinä voit kysyä häneltä itseltään. Kuule, Elli, tiedätkö onko hän kihloissa? Hänkö?
Niinä päivinä, kun ylioppilas Kalm oli pappilassa, oli ikäänkuin uusi tuores nuoruuden puuska olisi puhaltanut koko tuon vanhan talon läpi. Ja niin oli, kuin olisi taivaskin siltä kohdalta kohonnut tavallistaan korkeammaksi, ilma raitistunut ja maailman rajat laajenneet.
Mistäs minä sen tietäisin. On hän ainakin ollut. Kyllä hän on tainnut olla. Onko hän siitä sinulle mitään kertonut? Ei hän minulle ole ... vaan miehelleni. Elli oli painautunut syvälle viinimarjapensaaseen terttua taittamaan. Samassa tulivat sinne Olavi ja herra Kaarlo. Tuletteko noutamaan pois rouva Elliänne, herra Kalm? huusi neiti Liina. Niin, eiköhän olisi jo aika lähteä.
Ja kysymyksien ja vastauksien sadellessa ja naurun niitä yhtämittaa keskeyttäessä päätettiin yhteisäänestyksellä, että Olavi Kalm syötyään heidän kanssaan aamiaisen ottaa talosta hevosen, ajaa takaisin pappilaan, laittaa kapineensa kuntoon ja hellät hyvästit otettuaan rouvalta, koska siellä kuuluu olevan nuori, sievä rouva, soudattaa itsensä Tyynelästä laivaan, kun toiset astuvat siihen kirkon rannasta.
Vieraan herran yht'äkkinen tulo paikkakunnalle, jossa harvoin näkyi muita kesävieraita kuin oman pitäjän nuoria, oli herättänyt erityistä huomiota. Neiti Liina, joka oli palannut kaupungista samalla laivalla kuin hän, kertoi, että hra Kalm oli hienosti puettu herra, mustatukkainen, somat pienet viikset, ja kiikari kupeella riippumassa.
Edelleen nähtiin täällä kaksi mainiota taloustieteen tutkijaa, professorit Kalm ja Gadd, vähemmän tunnetut professorit Roos ja Nääf sekä heidän takanaan akatemian nuoremmat opintähdet Porthan, Calonius ja Lindqvist, sekä toisen ja kolmannen luokan tähdet, dosentit Justander, Welonius, Deutsch, Weman ja Arelin.
Tornissa hän koko ajan koetti pitää huomiota itsessään ja nyt hän taas alas tultua riensi hänen kupeelleen. Herra Kalm, tulkaa tänne lukemaan näitä hullunkurisia hautakirjoituksia! Ja he lähtivät kulkemaan hautarististä toiseen ja niitä tavailemaan. Minä menen kirkkoon, sanoi Elli, vähän aikaa heitä seurattuaan. Ehkä mekin menemme, sanoi Olavi. Ja me myös, lisäsi neiti Liina vähän kuivasti.
Hän kuuli, että pastori tuolla alhaalla oli kovassa hommassa lähteä heinäniitylle ja että hän kutsui Elliäkin mukaansa kahvineuvojen kanssa. Herra Kalm! huudettiin yht'äkkiä hänen ikkunansa alla. Ettekö tekin tule heinään? Kiitos, mutta ei minulla nyt ole aikaa. Ehkä tulette ainakin päivälliskahvia juomaan ... se on aivan likellä tuossa rantapellon alla. En tiedä ... minä tuskin ehdin.
Kädessä pienoinen nyytti, jossa hänellä oli vähän virvokkeita matkaa varten, odotti hän keskellä pihamaata Olavia tulevaksi. Olavi tuli verannalle, astui alas rappusia ja näytti jäävän häntä odottamaan. No, ettekö tule jo, herra Kalm? Ka, tekö siinä olette! Enhän teitä tuntenutkaan!
Me odotimme teitä, herra Kalm, tänä aamuna kirkolle, kun ette ollut siellä viime sunnuntainakaan, mutta te nähtävästi viihdytte täällä niin hyvin, ettei teitä enää muualla saa nähdäkään. Se on minun hauskan talonväkeni ansio, että viihdyn niin hyvin. Minulla on niin ystävällinen ja herttainen emäntä... Nyt te teette pilkkaa meistä, herra Kalm.