Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Siellä kyseltiin meidän vieraasta ja kutsuttiin huomenna tulemaan päivällisille. Oltiin tietysti hirmuisen uteliaita, sanoi Elli. Liina lähetti terveisiäkin. Kiitoksia vain. Hän näkyy olevan sinusta kovasti huvitettu. Todellakin? Kuinkas olet muuten saanut päiväsi kulumaan? Hyvinhän se on mennyt. Herra Kalm on koko ajan istunut kamarissaan lukemassa. Ettekö siis tule ajamaan?
Elli ei saanut ruokapöydässä mitään kulutetuksi. Ylioppilas puheli kaikkien kanssa iloisesti ja huolettomasti. Ja koko ajan etupäässä siitä, kuinka hauskaa on olla vapaa ja kulkea sinne, minne halu vetää. Ellin täytyi kesken syöntinsä nousta ja mennä kamariinsa. Siellä hän oli niin kauan, kun kuuli isän häntä kyselevän. Herra Kalm lähtee ... tule heittämään jäähyväisiä...
He nauroivat toisilleen, ja Kalm kertoi keveästi ja luonnollisesti sekä samalla hiukan ivaten itseään, että hän, silloin kun valokuva otettiin, oli ollut onnettomasti rakastunut. Tahallaan hän oli vielä synkistyttänyt kasvonsa ja koettanut saada ne niin traagillisiksi kuin suinkin.
Kannella tuolla ylhäällä seisoo laivan käsipuita vasten nojaten joukko naisia ja herroja. Olavi on noussut seisomaan, hän heiluttaa heille hattuaan, hänen silmänsä säteilevät, ja hän näyttää kuin tähtäävän jotakuta. Päivää, herra Kalm! huutaa heleä naisen ääni. Tulittepahan te! Miksen olisi tullut, kun lupasin, vastaa Olavi.
Heti sen jälkeen hän avasi käärön, jossa oli harvinaisia puristettuja kanadalaisia kasveja, jotka eräs toinen hänen oppilaistaan, Kalm, oli lähettänyt, luvaten kohta toimittaa eläviä kappaleita. Tyytyväisyys loisti Linnén vilkkaista silmistä.
Vaikkapa kaikki kostoa kiehuu, Maailma pauhaa, raivoten riehuu: Taistele vaan! Taistelu sankarin voittohon vie, Taistelun kautta on taivahan tie: Taistele vaan! Mon' ei ihmislapsi tässä Elämässä Nauttia saa suloista Kukkiensa Kylvämäinsä Kauneutta, tuoksua: Useasti äiti hellä, Kätkyellä Lapsillens kun laulann' on, Korjatahan Tuonelahan Kalm' on kolkko, armoton.
Me tulemme ehkä sinua vastaan, vai kuinka, herra Kalm? Niin, kyllä minä mielelläni. Saatte nähdä näitä seutujakin. Pastorin mentyä katosi Elli jonnekin sisähuoneisiin, ja Olavi meni kamariinsa. Hän tahtoi nyt ryhtyä työhönsä, ja ensi töikseen hän purki kirja-arkkunsa ja lateli siitä eteensä kirjavarastonsa.
Teetä juodessa muistui pastorille mieleen, että hänellä oli valokuva kaikista samanluokkalaisista, otettu sinä kevännä, jolloin he tulivat ylioppilaiksi. Hän haki sen käsiinsä, ja siinä ne olivat molemmat, Mikko Aarnio jo silloin hyväntahtoisen näköisenä nuorukaispallerona, Olavi Kalm sitä vastoin hyvin hintelona, pitkänä ja tyytymättömänä.
Missä muut ovat? kysyi neiti Liina. Nuoret menivät soutelemaan, vastasi Elli. Ai, herra Kalm, eikö mekin mennä? huudahti neiti Liina. Onhan siellä vielä venhe, saammeko ottaa sen, Elli? Olkaa hyvä. Entä rouva Elli ja herra Tavela ... te tulette tietysti myöskin mukaan? Tavela olisi nähtävästi mennyt mielellään mukaan, mutta Elli ei suostunut. He istuvat täällä rannalla ja odottavat.
Sitä loistavaa iloa, sitä säteilevää onnea kaikkien kasvoilla, kun illallispöydässä, jolloin juuri suurta tapausta jännityksellä odotettiin, Esteri Kalm ja nimismies kuultiin yhtäkkiä kiihkeässä väittelyssä.
Päivän Sana
Muut Etsivät