United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
On niin omituista ajatella, että minä nyt istun tässä ja näen ja kuuntelen tuota, joka on ja tapahtuu vieressä ja ympärilläni. Minäkö? Niin, arvatenkin minä, lennettyäni kuin ilmojen halki ja sattumalta singahtaneena tähän Pariisin nurkkaan ja tähän jääneenä. Viihdyn kuitenkin tällä hetkellä jotakuinkin hyvin. Saan olla täydellisesti rauhassa, ei kukaan häiritse eikä puhuttele minua.
Minäkö en halajaisi kotiin mitä hän tuollaisia ajattelee, ja mitkä erityiset syyt minua täällä viihdyttäisivät, paitsi ihmisten ystävyys ja koulutyöni? Sehän on aivan luonnollista, että viihdyn. Mitä hän Helystä kirjoittaa? Niin, ettei hän milloinkaan tule kotipuoleensa. Kyllä on kovaa, kun häpeä on suurempi kuin halu nähdä lapsuutensa kotipaikkoja.
Minä pidän kirjoista, joista sinä et välitä, pidän runoudesta, joka sinua ikävystyttää, pidän vaaseista, gemmoista ja kaikenlaisista kapineista, joihin et sinä viitsi edes katsoa, minun ristiluitani särkee, ja sitä vaivaa et sinä tunne ensinkään, sitäpaitsi minä lisäksi olen löytänyt Euniken, ja mitään vastaavaa et sinä ole löytänyt... Minä viihdyn kodissani taideteosteni joukossa, mutta sinusta ei ikinä tule estetikkoa.
Minä viihdyn niin erinomaisen hyvin täällä. Kummellund. Mutta herra, minä pyydän anteeksi, odotan muutamia ystäviä tänne illaksi. Vesterkvist. Sepä hauskaa! Pyydän, olkaa huoletta minullahan on myös kunnia laskea itseni ystäväinne lukuun. Hitto vie, kutsumatta. Vesterkvist.
"Sinulla on varmaanki, lapseni, ollut rattoisa ilta", sanoi Helena, "ja siinä tapauksessa minäki olen tyytyväinen, sillä sun ilosi on myös minun iloni". "Rakas äiti", sanoi Valpuri. "Parhaiten viihdyn minä kotona isän ja äidin seurassa". "Kiitetty ole Jumala, joka minulle olet suonut niin onnellisen kodin", lausui Helena sydämensä syvyydestä.
Viihdyn täällä niin erinomaisen hyvin keskellä koivumetsiä ja sinijärviä ja olen päättänyt kerran rakentaa itselleni majan jonkun pienen järven rannalle, johon sitte kokoon ympärilleni joukon pieniä köyhiä lapsia. Tämä on minun tulevaisuuden tuumani. Aijon minäkin jäädä tänne omaan maahani ja oman majan aijon minäkin itselleni rakentaa, puhui Arvi.
Sisällys oli seuraava: "Rakas isäni! Kuinka hauska, että sinä olit luonani puhelemassa kanssani. Nyt ei täällä enään ole yhtään ikävä! Päinvastoin viihdyn varsin hyvästi ja mitä kauemmin olen, sitä hauskempi minulla on. Nyt alan paremmin perehtyä kaikkeen, ja huomaan, että minä vaan olen ollut tyhmä. Oi, kuinka vähän olen tietänyt ja kuinka vähän nytkään tiedän!
"Tämä ennustaa kevättä", sanoi Pekka. Kun aurinko laski ja kuvasi tunturit sinisenpunertaviksi, sanoi hän: "Ihmeellistä on oleskella täällä tunturiseudulla. Täällä viihdyn hyvin; mennään huomenna katsomaan koskea." Ennenkuin aurinko vielä kultasi tunturien huippuja, olivat reippaat nuorukaiset jo matkalla.
Oo, minä viihdyn erinomaisesti, sanoi hän iloisesti kuinka voisinkaan toivoa parempaa ja sopivampaa paikkaa kuin tämä, mutta minulle itselleni on suuremmaksi hyödyksi jos muutan täältä, sen olen jo kauvan tuntenut.
Minäkö nöyräksi? Onko vuori nöyrä? Onko myrsky nöyrä? Kysy tulivuorelta, minkätähden laava polttaa kukat sen juurelta? Miksi minä olisin nöyrä? Miksi rukoilisin Jumalaa? Jos Jumala on tehnyt minut sellaiseksi, etten mahdu pähkinänkuoreen, niin pitäköön huolta, että saan sellaisen maailman, jossa viihdyn. En voi sille mitään, Silla, etten ole muiden kaltainen.