United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauempana, taivaanrannassa ne liittyvät, ryhmäytyvät; taivaan kantta ei heidän välitsensä enää näy, mutta itse he ovat yhtä sinerviä kuin taivaskin; lämpöä ja valoa heistä hehkumalla hehkuu. Taivaanranta on ylt'ympärillä samanlainen, muuttumatta keveä, sinervän punainen.
Lännessä näkee silmä lavean meren, joka on sininen, niinkuin korkea taivaskin; idässä näkee etäällä Judean siniset vuoriseinät; likinnä kaupunkia kasvaa oranja-puistoja.
Vanhurskas ottaa niistä vaarin ja hänellä on sula riemu niistä", liittää siihen Matti-kalastaja hiljaisella äänellä. Kuitenkaan ei ainoastaan nuoren päivän loistossa lepäävä meri ja kaukana siintävä manner näytä meistä majesteetillisen mahtavalta, vaan itse taivaskin tuntuu täällä tavallistaan paljoa korkeammalta, valtavammalta.
Kukkaset kedoilla puhkeilee, Yrtit ylt'ympäri tuoksuilee, Puiden latvoissa tuuloset soittaa, Lintuset lempeä livertävät, Keväällä uudet tuntehet soittaa, Elohon vanhat virkenevät. Riemuitkaamme nyt vanhat ja nuoret, Niinkuin luontokin riemuitsee, Kauniina loistavat laaksot ja vuoret, Taivaskin riemusta hymyilee.
Yks' on aurinko. Yksi kuukin vaan. Yksi taivaskin Siintää yli maan. Yksi maa myös on. Ja yks' on lempikin: Se yhden kerran vaan Palavi kirkkainnaan! SUUTELON IK
Heti rupesi sitte etäisyydessä kaukaisen Kortevaaran sineä vasten siintämään vaaleankeltaisen kirkon korkealle törröttävä torni. Kun hetkiseksi hiljaisuus sai vallan, kuului jo tuolta Kotalahden pohjukasta päin Myllykosken vienoinen kohinakin. Taivaskin oli kirkas, korkea ja sen kuultava kumpu heiastui juhlallisesti veden päilyvästä, tyynestä pinnasta.
Tarkastellaan sitä ensin, annetaan sen ilahuttaa silmää, ei luoda katsetta ylös eikä ympäri ... vielähän ehdimme ... nautitaan verkalleen ja hätäilemättä, yhdestä ensin ja toisesta sitten ... vuotakoon kauneuden runsaudensarvi hitaasti yli äyräittensä! Niin se vesi! Taivaskin saa olla ylpeä siihen kuvastuessaan.
Siin' on talo silloin tehty, Kun oli taivaskin taottu, Siell' on salo saalihinen, Viljahinen vaaran rinne, Aina runsas riistakorpi, Erä tuomatta tulevi, Ajamatta antauvi! MUUT Erä tuomatta tulevi, Ajamatta antauvi!
Kaarlo VII ei omistanut koko Ranskaa eikä ollut kaikkien vasalliensa ympäröimä. Mutta lähinnä alttaria seisoi »La Pucelle» täydessä sota-asussa ja lippu kädessä. Hän oli kuin itse ranskalaisen isänmaan hengetär. Isänmaa ei voinut sortua, se oli voittava ja jälleen tuleva mahtavaksi. Olihan itse taivaskin esiintynyt sen puolustajana.
Hän meni hautausmaalle, ikäänkuin sanomaan jäähyväisiä äitinsä haudalle ja mielensä tuntui tänään erinomaisen raskaalta. Vaihdokas luuli syksyilman alakuloisuuteensa syyksi, sillä vinheä tuuli pudotteli tuontuostakin sateista liejuiselle tielle kellastuneita koivun lehtiä ja taivaskin oli synkässä pilvessä. Hautausmaan näkö sopi hyvin yhteen hänen alakuloisen mielensä kanssa.