United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen ei huoli minulta kysyä, ja kuka kauan kysyy, se etäälle eksyy. Kukaan ei saata antaa minulle neuvoa, ei Marannakaan. Ja mitä setään tulee, niin ajattelee hän näin: minä teen sinulle hyvää ja sinun pitää se minulle maksaa takaisin. Kun hän on kova minulle vastaan ja Damille, kun tämä tekee pahoin, ja me menemme pois... Minne menemme sitten muilla mailla vierahilla, ani aukeilla aloilla?
Jeanne löi kätensä yhteen: Niin, isä, etkö tahdo? Paroni kääntyi herra Lamaren puoleen: Tuletteko mukaan, varakreivi? Menemme sinne syömään aamiaista. Ja samassa oli matka ratkaistu. Päivän noustessa oli Jeanne jo jaloillaan.
"Onko se suuri koulu, täti?" kysyin minä. "Minä en tiedä", sanoi tätini. "Me menemme ensiksi Mr. Wickfield'in luo". "Pitääkö hän koulua?" kysyin minä. "Ei, Trot", lausui tätini. "Hän pitää byroota". Minä en pyytänyt sen enempiä tietoja Mr.
Minä istuin vähäisessä kamarissani ja tuumailin myöskin poislähtöäni, ajatellen: »Kenenkähän eno nyt lähettää minua täältä noutamaan.» Juuri tätä ajatellessani tuli paronitar huoneeseeni, sanoen: »Hyvää päivää, Elsani! Tiedätkö, me olemme nyt päättäneet jo huomenna täältä lähteä, ja illalla menemme salmen rannalle jäähyväisiä sanomaan. Haluttaisiko sinua tulla meidän kanssamme sinne?»
»Ei saa tulla, ei saa tulla, pois, pois, ei saa tulla, ei saa tulla...» hän uikutti valittavalla äänellä. »Elä pelkää, emme sinulle pahaa tee», sanoi Holpainen, koettaen saada häntä esiin. »Pois, pois, pois...» »Mari tulee vähän kävelemään meidän kanssamme», sanoi Heiskanen, »menemme katselemaan kaupunkia».
Teidän on ehkä kylmä, kenties menemme sisään. Ei, ei ollenkaan. Mutta kun pastori arveli, että vieras ehkä on matkasta väsynyt, niin he nousivat ja lähtivät huoneeseen. Sinulle on valmistettu yliskamari, jossa saat elää ihan valtoinesi, teitpä sitten työtä tai nukkumista, mitä vain haluttaa. Eläkä sinä huoli, jos täällä aamusilla liikutaankin, vedä vain unia niin pitkään kuin haluttaa.
Feif oli vanha palvelija, jonka Aadolf Fredrik oli tuonut muassaan Saksasta, ja joka edelleen puhui äidinkieltänsä, ollen ylpeä virkansa arvosta ja niskoittelevan itsepäinen, niinkuin hänen asemassaan olevat suosikit, joita muut alemmat palvelijat pelkäävät, imartelevat ja kadehtivat. Minne me menemme? kysyi Eerikki jälleen. Weiss nicht. Enkö saa mennä takaisin kaupunkiin? Weiss nicht.
Seuraavana päivänä, kun kaikki yhdessä menemme katsomaan asuntoa meidän Doran ja minun asuntoamme on minun myöskin aivan mahdoton pitää itseäni sen isäntänä. Minusta tuntuu, kuin olisin siellä jonkun muun luvalla. Minä puoleksi odotan, että oikea isäntä äkkiä tulee kotiin ja sanoo, että häntä ilahuttaa nähdä minua siellä.
No lähdetään sitten, sanoi Juhani, nakkasi viikatteensa ja liippansa mättäälle ja lähti Aunon jäljessä raskain askelin astua junttailemaan. Edellä kävelevä Auno huusi loittona olevalle Jertalle: Jertta, arvaapa mihinkä me menemme! Hän pysyköön täällä, hänellä on urkkona saada heinät luo'olle ennenkuin annetaan murenaakaan ruokaa, sanoi Juhani siksi kovalla äänellä, että Jerttakin sen kuuli.
*Rebekka*. Minä tahtoisin sentään mielelläni tietää sen. *Rosmer*. Me seuraamme toinen toistamme. Minä sinua ja sinä minua. *Rebekka*. Niin minäkin melkein luulen. *Rosmer*. Sillä nyt me kaksi olemme *yksi*. *Rebekka*. Niin. Nyt me olemme yksi. Tule! Niin menemme iloisina. Yhdessä ulkona tähän aikaan? No, entä sen minä sanon ! Hm! 'sus siunaa!