United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kantapäitään nurmikkoon viistättäen lähti hän kävelemään tyttöjen rinnalla. Minkälaisia unia niitä nyt nähtiin? kysyi puheen aluksi Petu. Pitkänä yönä ennättää nähdä niin paljon, että kukapa ne muistanee, sanoi Viija. Niinhän se käypi, kun näkee kaikki unet yhteen jaksoon, sanoi Petu mielissään puheensa aineesta. Pitäisikin tehdä niin, että nukkuisi vähän kerrassaan ja välillä aina kertoisi.
Katsoppas Athos, mitä hän kirjoittaa, sanoi hän. Athos vilkaisi ensin kirjeesen ja hälventääksensä kaikki epäluulot, mitä kentiesi oli saattanut syntyä, luki hän sen ääneen: "Serkkuni! Sisareni ja minä olemme hyviä unenselittäjiä ja me pelkäämme unia suuresti; mutta teidän unestanne saattanee toivottavasti sanoa: ei unissa uskomista.
Kenties Irene oli mennyt Anubidiumiin tahi Asklepioksen temppeliin saamaan selkoa omituisen unen merkityksestä, jonka hän ehkä oli nähnyt, sillä paitse papillisia lääkäreitä oli siellä myöskin muudan naispappi, joka vielä paremmin taisi selittää katuvaisten unia kuin eräs erakko, joka myöskin tunsi tämän taidon. Kysyjien täytyi usein odottaa kauvan Asklepioksen temppelin edustalla.
Hänen jalkojensa juuressa makasi suuri halleva koira, silmät ummessa, ikäänkuin nukuksissa. Pitkät selkä-karvat, jotka vähän väliä pystyyn nousivat, osoittivat kuitenkin selvästi, että niitten omistaja oli valppovalveillansa taikka ainakin levottomia unia näki.
Kuka on teille ilmaissut minulla olleen semmoisen unen? Minä olen uskonut sen vaan Jumalalle, rukoellessani häntä. Minä en enempää tahdo, te rakastatte minua, siinä on kylliksi. Minäkö rakastan teitä, minä? Niin, te. Lähettäisikkö Jumala teille samoja unia kuin minulle, ell'ette minua rakastaisi?
Ja niin tuli ilta, ukko Swart tuli kotiin ja Wittin emäntä sanoi hyvästi eikä enää kestänyt kauvan ennenkuin kaikki olivat sängyssä. Kuu kuumotti ikkunasta ja seinäkello naksutti: tik tak! tik tak! Swartin emäntä näki kauheita unia.
"Vaan miksi lähettää hän meille niin omituisia unia?" sanoi pfalzilainen miettivästi. Ystävä ei virkannut mitään ja Nadler jatkoi: "Minusta tuntuu kuin meidän molempien pitäisi jäädä pois työstä huomenna.
Mutta luultavasti oli tuo rehellinen, vaikka vähän riitaisa kateederisankarimme ahminut vähän liiaksi siankinkkua ja viiliä, koska hän, uupumuksestaan huolimatta, nukkui levottomasti ja näki pahoja unia.
Tämän tehtyämme eli syötyämme panimme pahnain päälle maata mainittuun navettaan ja uneksimme sitte hauskoja, herttaisia unia, kotimaastamme ja suurista, loistavista voitoistamme, jotka olimme voittavinamme j.n.e. Tammikuun 18 päivän aamulla lähdimme mainitusta kylästä marssimaan Filippopolia kohden.
Yrjö vastasi: "Näin kerran ihmeellisen unen se oli pari viikkoa sen jälkeen kuin ne meillä kävivät, ne sissit". "No, minkälaista unta?" "Enhän minä sitä ole kellenkään viitsinyt puhua". "Puhukaa nyt sentään!" "Olkoon niin, et suinkaan sinä vanhan korpikratarin unia raitilla roinaa? "Johan nyt". "Niin: se oli aamupuolella yötä, vähää ennen päiväntuloa.