United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mitä heillä sitte itsellään on?» »Ei mitään! Mutta isänmaa ennen kaikkea.» »Entä jos he kuolevat nälkään meidän taistellessamme?» »Niin kuolevat he onnettomuudesta, mutta vapaiden kuoleman. Ennen hauta Suomessa kuin orjuus vihollismaassa. Sentähden myöskin jok'ainoa panee viimeisen voimansa miekan kärkeen huomenna.»
Entä naiset sitten! puettuina väljiin myssyihin ja näädän-nahalla päällistettyihin, suuriin hattuihin liehuvilla nauhoilla, säihkyen timanteista, he kantoivat ylpeästi vaakunoitaan ommeltuina pitkin kalliita hameitansa, joiden suuria laahoja seuralaiset ja palvelijat olivat kantamassa. Tämä taistelu, jota tämmöisellä komeudella käytiin, sehän olikin juuri heidän tehtävänsä.
Täältä pääsy olisi ollut paljon vaikeampaa, jos hän olisi asettanut minut oikealle siivelle tai keskustaan. "Olkaa valmiit lähtemään yöllä salaa isaurilaisteni mukana Roomaan heti, kun sieltä on tieto tullut." "Entä sinä", kysyi Licinius huolissaan. "Minä jään tänne pelätyn luo. "Jos hän olisi tahtonut murhauttaa minut, niin olisi hän sen voinut aikoja sitten tehdä. "Hän ei nähtävästi tahdo.
"Entä kuolet koivun alle, Puun sorian sortumille?" "Pistäyn mä puun rakohon, Koen mennä maan rakohon." "Entä nälkäki tulevi; Mitä siellä syöäksesi?" "Syön mä koivun kuoruisia, Puren haavan kettusia." "Entä turpuvi mahasi, Vatsa paisuvi pahaksi?" "Puhkasen ma puikkosella, Tärähytän tähkäsellä. "Entäkun veri tulevi?" "Veren tulla'ki pitävi." "Entäkun kivistelevi?" "Voitelen ma voikkosella."
Entä Kari? kysyi Panu kaikkien muiden aseet koottuaan. Ei taida tarvita. Entä Jorma-setä? Kun ei tekoaan tehonne, ei taioistakaan terone. Ette minua halveksi, vaan haltijoita. En luule haltijain avun avaimen yhden miehen takana olevan. Vaan el ole kaikista avaimen käyttäjiksi. Otettuaan Joukon mukaansa lähti Panu, aseitaan kantaen, pyhälle vuorelle päin hiihtämään.
"Entä sinä itse, Agnes", sanoin minä hetken perästä. "Kerro minulle jotakin itsestäsi. Sinä olet tuskin koskaan kertonut minulle omasta elämästäsi koko tämän ajan kuluessa!" "Mitäpä minä kertoisin?" vastasi hän hohtavalla hymyllänsä. "Isä voi hyvin.
Minä laittaisin itselleni yltäkyllin kaikkia vaatteita, leninkiä kaikenmoisia, parhaimmista kankaista, revonnahka-turkin silkkipäällyksellä, sitten tohvelipalttoita ja jaquetteja syksyä ja kevättä varten, sadenuttuja ja kepsiä kesää varten hattuja, jos jonkinlaisia Jopa, jopa ! Entä sitten vielä! Huoneet laittaisin ihmeen komeiksi, plyysipäälliset huonekaluihin, brysselimatot lattiaan
Silmät eivät vaaraa huomaa, Kielet liikkuu irroillaan, Sata juonta leikin luomaa Naurullen siin' uhrataan. "Entä joku kuulla voisi Leikkiemme telminää!" "Entä korvat pensaall' oisi", Poika esiin hypähtää. "Tuo on vangiks' otettava!" Ei hän ehdi karkaamaan. "Hän on kahleen, koston saava!" Kovin hälle kostetaan. Arvaa, mistä kahle tehtiin? Kahle kukkasista on. Rangaistus?
Houraili ja ... puhui murhasta ja palosta ja pahasta hengestä ja äidistään ... teki oikein sydämeen pahaa sen poloisen yniseminen. No, kun sitten valkeni aamu... Minä annoin viedä hänet parmaajalle, missä hän lepäsi muutamia tunteja. Entä sitten? Sieltä kuljetettiin hänet Serafimerlasarettiin. Ja sen jälkeen ei laivuri ole kuullut hänestä mitään? En.
"Entä hän itse, onko hänkin yhtä täynnä toivottomuutta ja katkeruutta?" kysyi Robert, joka hyvin tunsi nuoren tytön, jota Gabrielle tarkoitti. "Hän! Ei, hän on enkeli!" lausui Gabrielle.