United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kylä ei kudetta kiellä kyynärältä kymmeneltä, sanoi Auno varmasti. Varsin lopettaakseen Aunon ja akan keskustelun Mikko virkkoi: Mahtaisikohan täällä kenelläkään olla myytävää lehmää ja vieläpä hevostakin? Kyllä niitä toki näin kyläisessä kylässä löytyy kumpaisiakin, kun vain rahaa on, sanoi ukko ja kopisteli piipustaan tuhkia. Sana rahaksi ja viimeinen velaksi, huomautti Mikko reippaasti.

Kyllä se totta on, että olojen pakosta näytään sortuvan siihen tilaan, että myötäväksi se tämä talo tulee, vaikka viimeiseksi maallisen elämämme suojaksi olen tätä ahertanut, sanoi Mikko hyvin vakavasti. Aunon sydän hytkähti, hänen kasvonsa kirkastuivat. Et usko, miten minusta on lysti kun sinä sen käsität, kiiruhti hän innoissaan sanomaan.

Malla näki nyt Aunon menevän navettaan ja hän lähti Aunon avuksi, kunnes Mikko joutuisi lähtemään. Päivä alkoi jo käydä puolen rintaan. Taivas oli ylt'yleensä hienossa sileässä pilvenkihnassa. Aurinko näkyä ullotti kuin sumun läpi, ja koko ilma näytti olevan hienoa untuvaa täynnä. Mikko oli saanut kylältä hevoselleen valjaat ja kopperehti sitä kiireimmän kautta valjaisiin.

Kun käyn Aunon luona, niin tulen tänne uudelleen. Silloin tuon sen pyssysi, jonka nyt annat. Lilja oli tätä kuunnellut ääneti, mutta yhtyi nyt puheeseen: Jos se homma ei ottaisi tulta, niin meillä on tuolla Hirvilahden rannalla maata paljonkin. Kaikki sanovat sitä hyväksi viljelysmaaksi. Jospa rupeatte sinne tekemään taloa. Paha kyllä siellä ei ole entistä.

Ei tullut tulevan yön tienoona Aunon jalkojen hieronnasta eikä huommenillalla kuppauksesta tolkkua, kaikki elivät niinkuin unissaan. Mutta pyhänä Mikko ja Auno saivat harvinaisen vieraan, jota ei ollut osattu odottaakaan. Aunon enon poika Tuomas oli kymmenen vuotta ollut Amerikassa ja tullut nyt syntymäseutuaan näkemään.

Kun tämä rupesi kertoilemaan Amerikan tapahtumista ja näkemistään kummista, haihtuivat Mikon ja Aunon haikeat ajatukset ja kielet kuontuivat tehtäväänsä. Vieraalta ei kuitenkaan salattu uhkaamassa olevaa asiaa. Hän jäikin Mäkelään nähdäkseen mitä tuleva on, ja hän ymmärsi, että tarinoita pitää tulla riittämään, toista toiseen puuttumaan.

Mutta eihän siellä pilaannu. Ihmisiä ja vieläpä ihmisten oikeuksia vartenhan sekin laitos on laitettu. Sanotaanhan pyhässä kirjassa, että se on pahoille rangaistukseksi ja hurskaille kiitokseksi. Tähän ei Mikko virkkanut mitään, jäi vain ajattelemaan, kun näki Aunon mielen menevän alakuloiseksi.

Aunon sana 'myymme' vihlaisi Mikon sydäntä juuri kuin palan siitä olisi lohkaissut. Hän sanoi kuitenkin rauhallisesti: Ei suinkaan tästä vielä tuon yhden luntun, tuon maailmankiertolaisen, jälkeen ole meidän pakko lähteä!

Juhani ja Auno olivat istuneet ladon kynnykselle, jalat ulospäin, ja Matti Aunon viereen, mutta Jertta seisoi vielä ulkona ladon edessä katsellen, miten hän siihen istuisi, kun aukko oli Juhanin ja Aunon välillä. Juhani kiirehti sanomaan: No, sovithan tähän sinäkin, moinen Pörönperä. En minä ole mikään Pörönperä.

Virtalan emäntä oli Aunon kanssa jo käynyt toimittamassa aamulypsyn navetassa ja hellaan oli jo pantu tulta aamiaiskeiton keittämistä varten. Nyt keskustelivat taas naiset siitä ainoasta mahdollisuudesta, että Mikko on sillalta hypännyt jokeen, kun häntä ei kuulu missään eikä kukaan ole nähnyt. Mutta kukas tuolta tulee! sanoi emäntä ihastuksissaan, osoittaen kädellään akkunaan.