United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !


*Rosmer*. Niin, eikö tämä ole kauheata, mutta minä en voi sitä auttaa, minä en koskaan enää pääse epäluulosta. Minä en koskaan voi varmasti tietää, oletko minun täydellisesti, puhtaassa rakkaudessa? *Rebekka*. Mutta eikö sielusi sisimmässä sitte ole mitään, joka todistaisi, että minussa on tapahtunut muutos! Ja että muutos on tapahtunut sinun, ainoastaan sinun kauttasi!

*Rebekka*. Niin, sinun ei olisi pitänyt vaijeta niin kauvan, Rosmer. *Rosmer*. En itsekkään käsitä, kuinka voin olla niin raukkamainen. *Rosmer*. Suuttua? Rakas ystäväni, kuinka voit luulla ? *Rebekka*. Niin, sillä minä tein ehkä vähä omavaltaisesti, mutta . *Rosmer*. No, annappas kuulua sitte.

Ja epäilys kasvoi varmuudeksi. Ja sitte, niin, sitte oli hänen niin helppo pitää kaikkea muuta mahdollisena. Minä en koskaan pääse niistä. Tunnen sen niin varmasti. Minä tiedän sen. Milloin tahansa kiitävät ne lymypaikoistaan muistuttamaan minulle vainajata. *Rebekka*. Aivan kuin Rosmersholman valkea hevonen. *Rosmer*. Niin, aivan niin. Vinhuen pimeyden halki. Hiljaisuudessa.

Ei, pysy istumassa. Minä pyydän sinua, Kroll. *Kroll*. Mitä sillä tarkoitat. Minä en ymmärrä sinua. Puhu toki suoraan! *Rosmer*. Sielussani on herännyt uusi kesä. Uusi nuoruuden unelma. Ja siksi olen minä nyt samalla puolella . *Kroll*. Millä millä puolella olet? *Rosmer*. Sillä, millä sinun lapsesikin ovat. *Kroll*. Sinä? Sinä? Sehän on mahdotonta! Millä puolella sinä olet, sanoit.

*Kroll*. Mutta sinulla on velvollisuuksia sukusi muistoille, Rosmer! Pidä se mielessäsi! Rosmersholma on ammoisista ajoista ollut säädyllisyyden ja järjestyksen lietenä, täällä on aina pidetty kunniassa ja arvossa sitä, mitä yhteiskunnan etevimmät ovat hyväksyneet ja tunnustaneet parhaaksi. Koko seutuun on Rosmersholma painanut leimansa.

*Rosmer*. Juuri sen vuoksi minä olen ajatellut kansallisuudelle todellisen tehtävän. *Kroll*. Minkä tehtävän? *Rosmer*. Jalostaa kaikki ihmiset maassamme aatelisiksi. *Kroll*. Kaikki ihmiset ! *Rosmer*. Ainakin niin monta kuin mahdollista. *Kroll*. Millä keinoin? *Rosmer*. Vapauttamalla mielet ja puhdistamalla tahdot, niin ajattelen.

Että mielesi on jalostunut minun kauttani. Onko niin? Oletko tehnyt tarkat laskut? Koettelemmeko tulostasi? Mitä? *Rebekka*. Siihen olen valmis. *Rosmer*. Koska tahansa? *Rebekka*. Koska tahansa. Mitä pikemmin, sitä parempi. *Rebekka*. Kyllä, Rosmer! Kyllä kyllä! Sano se niin saat nähdä.

*Kroll*. Onko hän sitte tunnustanut sinulle ruvenneensa kirjevaihtoon «Välkyttäjän» toimittajan kanssa? *Rosmer*. Oh, sinä tarkoitat niitä paria riviä, jotka hän antoi Ulrik Brendelin mukaan. *Kroll*. Sinulla on siis vihiä asiasta.

Minä tiedän, kuinka helposti sinä annat niiden ihmisten vaikuttaa itseesi, joiden kanssa seurustelet. Ja tuota sinun Rebekkaasi . No, tuota neiti Westiä , emmehän me juuri tunne häntä tarkemmin. Suoraan sanoen, Rosmer, minä en päästä sinua käsistäni. Ja sinä itse, koeta pelastaa itsesi ajoissa. *Rosmer*. Pelastaa itseni? Mistä? *Rosmer*. Mitä tahdotte?

Minä alan ymmärtää. *Rosmer*. Mutta mitä sinä sitte olet tehnyt! Mitä sinä olet voinut sanoa hänelle? Eihän ollut mitään sanottavaa. Ei vähääkään. *Rebekka*. Hän sai tietää, että sinä pyrit vapaaksi kaikista vanhoista ennakkoluuloista. *Rosmer*. Niin, mutta sitä minä en vielä siihen aikaan tehnyt. *Rebekka*. Minä tiesin sen pian tapahtuvan. Ahaa! *Rosmer*. Entä sitte? Mitä vielä?