United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mihin, kontit seljässä? JUHANI. Edessämme on pitkä matka. NIMISMIES. Helvettiinkö sitten mennään? Häh? JUHANI. Tahdotteko meistä mitään? NIMISMIES. Mitähän olis teillä annettavaa minulle? Mutta onhan lupa kysyä vaikk'ei varaa ostaa. No oikeinpa silmänne kyräilee ja mullistelee minuun, ja ellen olis tottunut katselemaan itse perkelettä vasten naamaa, niin ehkä sydämeni vähän pampahtelis.

JUHANI. Ymmärränkö tarkoitukses? Minä pelkään että ymmärrän. Mutta opeta nyt meitä koreasti, muutoin sinun peijakas perii. EERO. Niin lukekaas kiltisti taas. MUUT. T, E,

Ah sinä! kuinka sovititkin sanas ja lausees tässä historiassa. Eihän ilman, etten hieman kömmähtänyt minäkin. JUHANI. Minähän, poika-parka, peljästyin perin hukille tuon suurikelmin jaarituksista; mutta nytpä huomaan, että kaikki oli puhdasta valetta. Kasakoita tänne? Mitä vielä? Hähhäh! AAPO. Mutta olipa siinä sutkausta suurustan alle.

EERO. Hyvää unta. JUHANI. Katkeraa, katkeraa: sinä haisit siinä kuin helvetti. Kovin katkeraa unta näin minä sinusta, poika. EERO. Mutta minä näin sinusta oikein makeata unta; näinpä että aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi aika läjän karamellia ja sokerin paloja. Sinä iloitsit kovin, maiskuttelit makeisias; annoitpa vielä minullekin.

SIMEONI. Alallamme! ja armahtakaat noita kiiltäviä olkia edes huomispäivään. JUHANI. Nythän ilo parhaimmallansa, »aatosta juhla korkein»; ja pahnoiksihan on olkien mentävä. Miellyttääkö Tuomasta? TUOMAS. Käyhän tuota koettaa. JUHANI. Ristipainia! TUOMAS. Olkoon menneeksi! JUHANI. Isketäänpäs, isketäänpäs! AAPO. Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi kaulureista.

SIMEONI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. JUHANI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. SIMEONI. Mutta uskomme kuitenkin. JUHANI. Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen. SIMEONI. Mene nyt. JUHANI. Mene nyt! SIMEONI. Kohta kukko kiekuu. JUHANI. Kohta kukko kiekuu! SIMEONI. Ja Herran valkeutta huutaa. JUHANI. Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa! SIMEONI. Mutta hän ei ole huomaavinansa.

JUHANI. Hyvästi, hyvästi! TUOMAS. Täyttä päätäkö sinä haastelit hänelle Männistön-muorista ja hänen tyttärestään? Täyttä päätäkö sinä puoleksi melkein lupasit käydä konttimaan provastin edessä? JUHANI. Ei ollut siinä merkiksikään täyttä päätä, ja todentekoa ei merkiksikään. Ajan voittamisen tähden poika lörpötteli näin. Männistönmuori tai Venla johdattamaan tässä kirja-tikkuamme!

JUHANI. Tuossahan tuo merkillinen, kamoittava kivi, joka antaa aina niin murheellisen vastauksen kirkonkelloin pauhinalle. Ja katsokaapas noita silmiä sitten, jotka tuijottelevat tuolta päällemme lakkaamatta. Minä kauhistun. Mennään tästä Herran nimeen! TUOMAS. Istukaamme rauhassa. JUHANI. Mutta metsänhaltija on tässä kova ja kiukkuinen.

AAPO. Vaiti, veljet! ja kohdelkaamme häntä kunnialla, näyttäen, että tulemme kylään toisenmoisina miehinä kuin ennen sieltä lähteissämme. Käyttäkäämme itsiämme aina viisaalla tavalla. JUHANI. Mitä viisauteen koskee, niin tahdonpa juuri tällä hetkellä parastani koettaa, viskellen hänelle noin niinkuin leikin vuoksi pieniä kysymyksiä raamatun syvyydestä.

Juhani halveksi kilpailijaansa niin perinpohjin kuin uuttera, teeskentelemätön ja totinen luonne halveksii teeskentelyä ja ylpeyttä, ja valtiomies taas puolestaan piti Juhania mitättömänä varjokuvana, jota hän tuskin oli huomaavinaan. Tällä hetkellä näytti Gabriellekin olevan samaa mielipidettä.