United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen nuoruutensa lempeä loiste kuvastui selvästi hänen katseestaan, hänen otsastansa haihtui jokainen pilvi, hän unohti, että hän täällä seisoi ylkämiehenä toinen nainen vierellään ja vasten tahtoansa vei hän kätensä kulmillen voidakseen häntä selvemmin tarkata.
"Kukahan kiven heitti?" kuiskasi Anna tultuansa huoneesen ja suljettuansa oven. "Kukahan se oli?" "Vaiti, vaiti", kuiskasi Katri pannen toisen kätensä Annan huulille. "Ehkä joku Suomalainen. Jotakin on luultavasti tekeillä". Teroittaen kuuloansa kuultelivat molemmat tytöt sitte ja odottivat mitä tuleman piti.
Minä olen lopettamaisillani huonoa, halpaa elämää viattomasti viimeinkin. Se on vähäinen asia, vaan se on kuitenkin jotakin ja sekin tyydyttää miestä tällä iällä. Minä olen onnellisempi kuin ennen, tahi, vähintäin, vähemmin häpeissäni katsoessani semmoisten ihmisten silmiin kuin te olette". "Hush! hush!" keskeytti Rosa, pannen kätensä hänen käsivarrelleen.
Mitä Katriin tulee, pitää minun menetellä niin viisaasti kuin voin, ettei tuo nuori valtias suutu; mutta hyvä on ettei tyttäreni ole hänen kätensä ulottuvissa". "Sitten hän todella mahtaa olla hyvin kaukana", sanoi Karthausilainen.
Se ei hänessä ollut miellyttävää, että hän oli kalpea, vaan se, että hän tuli ovesta sisään semmoisella katsannolla kuin Hamlet pääkallolla, ja astui intomielisillä askelilla Julian eteen, nosti hänen kätensä huulillensa ja piti sitä siinä kauan, ehkä pitäisi sitä vielä nytkin, ellei Julia olisi puhutellut häntä ja tarttunut hänen käteensä.
Sa tulet!... Valmis sua seuraamaan Ma olen nyt. En viivy enää... Oi! Suur' annos on! Sa tulet enkelien Seurassa! Ilmar orpo hymyhuulin Myös heidän joukossansa on... Hän avaa Kätensä mulle! Näky autuas! Ma tulen Ilmar!... Yksi hengähdys Viel' alla kirkkaan taivaan! Sitte tulen... LALLI. Sa kuolet Kerttu!... Kerttu!... KERTTU. Minua Et koskaan nähdä saa, et Ilmaria.
Tuntuipa siltä kuin hän olisi kadottanut osan omasta ruumiistansa oikean kätensä; wieläkin enemmältä tuntui Juholle hänen wahinkonsa tuossa kadottamisessa, sillä joku salainen aawistus tunkeusi hänen sieluunsa, että hän oli kadottanut poikansa. Walpas waimonsa, Leena, huomasi pian miehensä raskaan tilan, sillä hän ei ollut ennen koskaan Juhoansa tuonlaisena nähnyt.
Se menee miltei täyttä laukkaa, ja se on onnistuva. James Playfair käveli edes ja takaisin peräkannella ja, niinkuin hyvin voi arvata, melkoisesti kummastui, milteipä hämmästyi, nähdessään tuon nuoren tytön lähenevän ja kiitollisuudesta kyynelehtävin silmin ojentavan hänelle kätensä ja sanovan: Kiitos, herra kapteini, kiitos uhrauksesta, jota en ikänäni olisi rohjennut odottaa muukalaiselta.
Nuoren tytön posket olivat vaaleat ja hänen kätensä vapisi, kun hänen, äitiänsä nöyrästi tervehdittyä ja istuttuansa hänen sivullensa, piti kääntelemän virsi-kirjansa lehtiä löytääksensä veisattavaa virttä.
Maria katseli Marttiin päin ja vastasi varmuudella: Ettekö tiedä, että me seuraamme toisiamme joko elämään tai kuolemaan? Ja sitten riensi hän Marttia kohden. Martti ojensi hänelle kätensä, ja kun Maria siihen tarttui, laski hän siihen kultasormuksen. Saanko minä tämän, kysyi Maria punastuen. Saat, jos en enään palaa, olet sittenkin ainiaaksi omani.