United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mistä hän oli saanut sen käsityksen, että rouva oli alakuloinen ja surunvoittoinen? Ja mikä siinä oli, joka muistutti jostain toisesta? Aamiaisen aikana koetti hän saada sitä selville, aivan itsetiedottomasti. Ja kun Elli kerran meni astiakaapilleen ja otti sieltä jotain, pää pöytään kääntyneenä, selvisi se hänelle. Sehän oli se sama tyttö, jota hän eilen illalla haasta tullessaan oli ajatellut.

Elli istui pöydässä hänkin, mutta ei hänen käynyt syönti eikä juonti ... puhua ei onneksi tarvinnut. Kädet kankeina hän istui, melkein tyhjälle lautaselleen tuijottaen ja itkuaan pidätellen. Tämä kaikki oli niin ... niin ... tuntui niinkuin ei olisi tahtonut käydä hengittäminenkään.

Elli kävi sulkemaan sen ja palasi sitten takaisin entiselle sijalleen. Hän näytti totiselta ja vähän vieraalta... Miten itsepintaisesti, melkein uhkamielisesti hänen kätensä liikkui kalvosesta!

Jos Elli Vinter luuli Rautiossa näkevänsä vastaamattoman tai väärinymmärretyn rakkauden ihmishaamussa, niin pettyi hän ihan täydellisesti.

Hän on pelastettu, musta mies ei nähnyt häntä, jatkoi hän tyynemmällä mielellä. Hyvä on, päästä minut nyt raudoistani, sinä julma, sinä kivikova hirmulainen! Syökse minut ammottavaan kuiluun! Päätäni huimaa jo ... minä tahdon nukahtaa; silloin minun on helpompi, minä en näe syväriä ... Pian pian! Herra Jumala, auta meitä! Mitä minä teen! huudahti Elli.

Tämän tapahtuessa puhui hän sekä pitkiä että leveitä puheita, huolimatta Margareetan mielenliikutuksesta, vaikka hänen kasvojensa väri oli muuttunut tulipunaiseksi ja vaikka hänen katseensa näytti niin omissansa olevan, että hän tuskin kuuli mitä Elli sanoi.

Eikö ole tietoakaan? Ei ole vielä tähän asti ollut. Ja hän luuli, että Elli siitä syystä välistä oli niin alakuloinen, että olisi voinut luulla häntä onnettomaksikin. Mutta jos vaimosi sinua rakastaa, niin eihän sillä onnettomuudella ole niin suurta merkitystä?

Ja kestäähän se niin kauan kuin kestää ... ei ainakaan ole tarvis siitä ennen aikojaan ja tahallaan herättää itseään. Kun hän tuli verannalle ja siitä porstuaan, näki hän, että Elli oli heittäytynyt salin sohvalle ja nukkunut siihen. Jos hän menisi ja suutelisi hänet hereille?

Tulivat sitten Pekka ja Elli kotio ja veisasivat myös, siksi kuin virsi loppui, ja kysyi sitten Margareetta kuinka kirkkomatka kävi. Vastasi Elli sanoen: "hyvin, tosin on pappi nuori, mutta jospa hän kuka hyvänsä ollut olisi, niin olisi hänen luullut herran engeliksi, niin toivottiin täällä pappia.

Elli puolestaan ei sitävastoin voinut tuntea itseään vapaaksi Raution läsnä ollessa, hän moitti itseään siitä, mutta sittekin tunsi hän että Raution olo täällä nyt kiihoitti hänen hermojansa.