United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Hiljaa!" runoilija sanoi matalalla äänellä; "teitä voitaisiin kuunnella, rouva herttuatar, enkä minä tahdo, että kunnianne kirkkautta mikään himmentäisi, ei edes epäluulon varjokaan. Siellä, noin pari-kymmentä vuotta sitten, sanoin tovereilleni, että olin ollut tyhmänrohkea, että kaikki olin kadottanut, ja että tuo puhdas enkeli, paljastettuaan näin raadollisen olennon, oli syössyt sen alas taivaasta. Ja irvistys kasvoilla, mutta kuolema sydämmessä katosin ikipäiviksi noilta yläisiltä ilmoilta, joilla niinkuin joku uusi Ikaro olin polttanut siipeni.

Micawber'in muassa, he eivät vastaan-ottaneet häntä niin hellästi, kuin hänen olisi sopinut odottaa, koska hän oli vastikään laskettu vankeudesta. Sanalla sanoen", lausui Mrs. Micawber, ääntänsä alentaen "tämä on meidän kesken meitä otettiin valjusti vastaan". "Voi minua!" sanoin minä. "Niin", arveli Mrs. Micawber.

Eikö kysynyt, mihin sitä tarvitset? Kysyi, mutta minä sanoin, että sairaan sydänalan sulattamiseksi. Se yhä enemmän ukkoa nauratti: Vai sairaan sydänalan sulattamiseksi? Niinpä niin.

Minä vastasin ett'ei minulla ollut niin paljon rahaa, jonka perästä hän käski minun lähteä helvettiin, muiden suomalaisten herrain jälkeen, lisäten: "Kyllä mulla on palo-veroni valmiina". Minä sanoin että tuo oli kaikki erinomaisen hyvää, jos hän nyt vaan antaisi minulle vähän ruokaa rahani edestä. Hän sanoi: "Sinun täytyy maksaa kestikievarin taksan mukaan 10 äyriä hop."

Hugh'in puhuessa itsekkäinen tuska tuli minun päälleni, ja minä sanoin: "Hugh, tahdotko sinäkin mennä ulos, luopua kaikista ja suuressa, avarassa mailmassa julistaa tuota iloista sanomaa?" "Jos tulen kutsutuksi," sanoi Hugh, "eikö minun ole meneminen." "Mutta kuinka voit tietää, oletko kutsuttu?" minä kysyin.

Oi, Margery, aika on meidät molemmat muuttanut!" "Toivon, että olisin tietänyt sen", sanoin. "Olisin ollut onnellisempi tietäessäni sinun elävän ja menestyvän." "Oletko ollut onnellinen näinä vuosina?" kysyi hän. "Olen", vastasin, "onnellisempi kuin kotoa lähtiessäni luulinkaan! Täällä olen löytänyt ystäviä, hyviä ystäviä, minulla on rauhallinen koti, hyvä terveys ja nautin määrätöntä siunausta.

Peggotty, kivertäen ylös hänen kiharoitaan ja valuttaen niitä kätensä ylitse, niinkuin vettä, "tässä on toinen orpo, näettekö, Sir. Ja tuossa", lausui Mr. Peggotty, tokaisten Ham'ia rintaan kädenselällä, "on toinen, vaikk'ei hän paljon siltä näytä". "Jos te olisitte minun holhojani, Mr. Peggotty", sanoin minä, pudistaen päätäni, "luulen, etten minäkään paljon huomaisi orpouttani".

Näettekö sen nyt? kysyin minä, uteliaasti tarkastellen hänen kasvojansa. Hänen silmänsä muljottelivat ja tuijottelivat, vaan eipä paljo enemmän kenties kuin minunkaan silmäni, kun olin tarkkaan kohdistanut ne samaan paikkaan. Ei, vastasi hän, se ei ole siellä. Oikein, sanoin minä. Me palasimme sisään, suljimme oven ja kävimme jälleen istumaan.

Toisin sanoin: jota suurempi kirjailija on kysymyksessä, sitä ontuvampi on yllämainittu taiteen »subjektiivisuuden» periaate, sitä varmemmin vie se erehdyksiin. Näiden selvittelyjen jälkeen lähdemme kenties koko lailla toisilla edellytyksillä tarkastamaan Juhani Ahonkin kirjailija-muotokuvaa.

Mutta minä tein tuota samaa valveillani. Minä uneksin maailmoita. Minä kansoitin nuo maailmat mieleni mukaisilla olennoilla ja pyyhkäisin heidät pois jälleen tietoisuudestani, joka oli heidän valkeutensa, yöhön ja pimeyteen, joka oli minun oma alitajuntani. Minä olin kaikkiviisas, kaikkivaltias ja kaikkialla läsnäoleva. Minä sanoin: »Tulkoon valkeusJa valkeus tuli.