United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
JUHANI. Olethan jo humalassa, poika? LAURI. Tuleeko sitä kysyä? Mitä maksaa elämä ja maailma? Ei yhtään homeista äyriä. Sentähden menköön kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teitä. Loiskis! Saakaamme tästä, sydämeni veljet. AAPO. Hän on päissään. Kannu häneltä pois! LAURI. Se ei lähde juuri leikillä. Kannu on minun; enhän sitä hellittänyt härkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut?
Viimeinen, mitä hän pyysi Karin tekemään, oli se, että hän säästäisi äyriä ja keräisi kokoon hyvinä päivinä, kun perhe vielä oli niin harvalukuinen. Ja jos hän vielä voisi saada Torgerin aikanaan ryhtymään johonkin hyödylliseen toimeen, niin olisi hyvä.
"Minä en ole ikipäivinäni ollut paha, ja sinä olet ensimmäinen, joka minun siksi sanot. Kysy vapaan muiltakin, ja olethan sinä tänänäpä nähnyt, kuinka paljon ihmiset minusta pitävät". "Niin se on kuin onkin, ei se mitään pyhitä, että me siitä kinaamme". "Ei mitään kinaa minun puolestani. Enkä minä rahoista piittaa; vaikkei olisi tullut muuta kuin puolen äyriä, se on minusta yksi maku.
Vaan puhtaanapitoon olisi kaikki hänen aikansa huvennutkin, ettei olisi saanut rikkaa ristiin pannuksi ansiokseen. Ja siitähän sitä oli usein riitaa ja jatinaa Vimparin kanssa. »Muut vaimot nuo ansaitsevat aina jonkun pennin, vaan sinä et ole saanut homehtunutta äyriä», alkoi aina Vimpari. »Liekö noita semmoisia vaimoja», arveli toinen.
Minä vastasin ett'ei minulla ollut niin paljon rahaa, jonka perästä hän käski minun lähteä helvettiin, muiden suomalaisten herrain jälkeen, lisäten: "Kyllä mulla on palo-veroni valmiina". Minä sanoin että tuo oli kaikki erinomaisen hyvää, jos hän nyt vaan antaisi minulle vähän ruokaa rahani edestä. Hän sanoi: "Sinun täytyy maksaa kestikievarin taksan mukaan 10 äyriä hop."
Barkis, joka nyt oli "vielä vähän tarkempi", kuin tavallisesti, aina turvasi tähän samaan keinoon, ennenkuin hän toi esiin yhtäkään ainoata äyriä varoistansa; ja että hän näki sanomattomia vaivoja, kun hän yksinään kömpi ulos sängystänsä, ottaaksensa sitä tuosta onnettomasta arkusta.
"Ajattele että aika on rahaa. Jos koko päivän työskentelemisellä voipi ansaita yhden talarin, mutta käyskentelee puolen päivää työtönnä ja elämänsä tarpeihin panee otaksukaamme ainoastaan kaksikymmentäviisi äyriä, niin ei saa luulla että tämä on ainoa meno. Päinvastoin on sitä paitsi todenteolla tullut menetettyä viisikymmentä äyriä."
"Kuinka paljon annoit hänelle", kuului terävä ääni aidan takaa "olen varma että annoit hänelle enemmän kuin hän tavallisesti saa. Se on tietysti oma asiasi, Maria, mutta sinun asemassasi olisin varovaisempi. Kymmenen äyriä sinne, kymmenen äyriä tänne, siitä tulee viimein koko summa. Varmaan et antanut vähempää".
Minun oma Jobini, etkö jo ole tarpeeksi paljon hyvää tehnyt langollesi ja hänen perheelleen? Job. Juu u! Kummellund. Mitä sinä olet tehnyt, lanko? Oletko sinä mitään antanut, jo, lankoni? Job. E en! Rosennase. Etkö ole antanut hänen tyttärelleen viittäkymmentä tuhatta morsiuslahjaksi? Job. Juu u. Kummellund. Onko hän saanut ainoatakaan äyriä vielä? Job. E ei. Rosennase.
Kaikki on juotu, niin nauriskuorman hinta kuin sekä kodon että kylän säntirahat, ei äyriä jälellä löydy. Tyhjä on kukkaro, mutta täynnä on pää täynnä myrkkyä ja kirousta! Nyt perkele on irti ja helvetin porstuassa seison minä ja rautahaaruin kilinän kuulen sieltä kuumasta tuvasta. Uh! Tämä ompi ilkeätä!