United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikähän »yhden tytön» tarvitse kaikkia maailmoita lukea ... riittäähän sille vähempikin. Muuten ei isä ollut hänen kouluunsa oikein tyytyväinen... Mitä sinä nyt olet siellä oppinut? kysyi hän. Elli ei käsittänyt, mistä syystä isä niin äreästi kysyi, eikä osannut muuta vastata kuin: En minä tiedä. Mutta onhan hänellä hyvä todistus ... hän on melkein ensimmäisiä, huomautti äiti.
Panu tarkasteli rekiä ja pulkkia, jotka olivat nahkoja kukkuranaan. Rekien ja pulkkien muodoista osasi hän heti päättää, miltä ilmoilta ne olivat tulleet. Suven ja lännen ilmoilta oli jo suuri joukko, josta ennen tavallisesti oli ollut vain nimeksi, mutta Pohjanmaalta, Vienasta ja etenkin Lapista oli suurin osa. Ei ollut vilja metsistä kadonnut, muita oli vain maailmoita kierrellyt.
Kaks eri valtaa hallinneeko noita Valaisten, pimittäen maailmoita? Mit' onni, kurjuus, terveys ja sairaus Ja elo, kuolo mit' on tuo? Jo silmä kirkastuu, jo haihtuu hairaus, Ja aatokseen, mi kiersi sokkeloita, Nyt valkeus outo leimahtaa: Mit' usein aavistin, nyt näkee sielun'! Jo maiset vastakohdat kaikki laukee Ja yhteen sulaa eri puoliks aihtuu Vain yhden suuren ilmiön!
Vastatkoot siitä, mitä tekevät, vastatkoot haltijan kostostakin. Virkammeko heimolle Panun teosta? Emme virka vielä, emme ennen kuin tarvitaan. Mieleeni painan, ehkä piankin tarvitaan. Aurinko oli mailleen mennyt, ja etelän ilmoilla nukkui illan rusko öiseen uneensa kuun alkaessa samalla saloisia maailmoita valaista.
Kolminaisuus kuvaa silloin yhtä ainoata jumalallista joukkotajuntaa eli »olentoa» sen kolmessa eri toimintamuodossa eli »personassa», kuten kristillinen teologia sanoo. Tutkiessaan sisäisiä maailmoita tietäjä näet lopulta tapaa Olennon, joka isänä ja luojana sulkee syliinsä koko aurinkokunnan.
Aina uutta sävelettä Autuaat ne säveltää, Soidintensa vieno ääni Sydämetkin viihdyttää, Vertaistansa kuningastaan Voittajat kun ylistää. Onnellinen se, jok' eessä Herran seisoa näin saa, Asemalta korkealta Maailmoita katsastaa, Auringon ja kuun ja tähtein Vaellusta valtavaa.
Sitä mukaa kuin hänen vyötäisensä laajenivat sai myöskin hänen sielunsa runollista lentoa, ja kun lihavuus oli kahlehtinut hänet tuoliin, kiertelivät hänen ajatuksensa lemmenseikkailujen maailmoita, joiden sankaritar hän uskotteli olevansa.
Vaan ei liiku enää jalka kylmä, Umpeen painuu myös jo tumma silmä Nietokseen hän tuuskahtikin vasta, Kylm' ei säästä kerjäläistä lasta. Tuskat tyyntyy, näljän vaiva haihtuu, Kuvituksen leikiks järki vaihtuu, Onnen maailmoita hälle näyttää, Köyhän raukan toivehet jo täyttää.
"Eikö se pojan pahuus ole vieläkään palannut?" kysäsi Pekka kiukkuisena turhasta hakemisestaan. "Ei, ettekös tekään häntä sitten löytäneet?" tiedusti Sikke-muori ihmetellen. "Vielä mitä", vastasi Tiina, "ei se metsässä ole. Koko metsän juoksentelimme ristiin rastiin ja siellähän vasta maailmoita oli oikein jalkoja pakottaa".
Ja joskus! mihin taivaisiin se saattoikaan nostaa mielikuvituksen, mitä aavistamattomia uusia maailmoita se saattoi avata, joita ei mikään sana, ei mikään näkö, ei mikään tieto koskaan olisi voinut loihtia esiin! Heikki ei ollut vielä kertaakaan lausunut mielipidettään mistään soitantoa koskevasta asiasta.