United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sinne lähtisin kuolemaan." "Rakas poikani", vastasin hänelle, "sellainen rohkeus, joka heittää meidät kuoleman suuhun, on vain hetkellistä rohkeutta. Usein se saa alkunsa ihmisten tyhjistä suosionosotuksista.

Minä hämmentelin vielä pahemmin, kuin ennen, kun vastasin, ettei se ollut mitään kohteliaisuutta, vaan pelkkää totuutta, vaikk'en ollut huomannut, että mitään muutosta oli tapahtunut ilmassa. Omissa tunteissani tuo muutos oli tapahtunut, lisäsin minä ujosti, selitystäni kiinnittääkseni.

"Hm," vastasi hän hymyillen, "se on liian pitkä. Se on minua niin miellyttänyt, että minä olen koonnut ja järjestänyt sen vähän, mitä siitä olen saanut tietää, ja pelkäänpä, etten taida sitä sinulle muutamin sanoin kertoa, juuri sen tähden, että minä olen sitä niin paljon mietiskellyt. "Jota pitempi, sitä parempi," vastasin minä.

Nyt, nyt. Jaa, jaa, vastasi hän ja hänen silmänsä elpyivät: Kuiskatkaa se minulle. Jaa, vastasin minä ja päästin hänet ja kumartausin eteenpäin, ja aivan hänen korvaansa kiinni kuiskasin minä:

"Ylimalkain on elämä yhdenlaista kaikkialla", vastasin. "Tuota et lausu oikein todella", hän sanoi pysähtyen ja katsoen minua vakavasti silmiin. "On se tavallansa yhdenlaista ei ulkonäöltään ".

Pikemmin tekisitte päinvastoin, eikä johtuisi mieleennekään kutsua sellaista hyväntekeväisyydeksi tai armeliaisuudeksi. Tuon sanan käyttäminen siinä yhteydessä tuntuisi teistä hyvin vastenmieliseltä». »Luonnollisesti», vastasin, »mutta suhde ei olekkaan sama.

Mitä mietit? kysyi hän häntäänsä heilauttaen. Runoa, vastasin. Taikka oikeammin, meidän yhteistä hautakirjoitustamme. Ja se kuuluu? Näin. Ja pian hyräilimme me molemmat kohti Höyhensaaria samotessamme: »Musti tarjoo käpälää, käppyrässä hännänpää, panee päänsä kallelleen, näyttää tietä Nallelleen...» Tarina syvyyksistä

»Te nähtävästi olisitte ryöstänyt hänet puti puhtaaksi», vastasin. Hyvä kuva silloisesta asiaintilasta. Ihmiset pyydystivät toisiaan kuin ulvovat sudet. Isot sudet söivät pieniä susia, ja yhteiskunnallisen järjestyksen mukaan Jackson oli vähäisimpiä pienien susien joukossa. »Tietysti olisin», huudahti hän suuttuneena. »Minunkin on elettävä, eikö olekin

»Kolme viikkoa.» »Hän oli salaperäinen mies, tuo Aleksander, salaperäinen ja vaitelias mies», jatkoi hän. »Nuorena ollessaan ei hän juuri paljoa puhellut. Ei kai hän koskaan kertonut minusta?» »Ennenkuin te itse minulle ilmoititte, en edes tiennyt, että hänellä oli veli.» »Hyvänen aika, eikä Shawsistakaan, arvelen?» »Ei hän maininnut sellaista nimeäkään», vastasin minä.

"Vai niin", sanoi hän; "kun olen poikessa, en koskaan tiedä, voivatko ne, joita rakastan, hyvin ja ovatko onnellisia tai salaavatko huolensa minulta. Minun täytyy siis alinomaa peljätä jonkun suuren onnettomuuden kohdanneen teitä, josta ette minulle tahdo kertoa." "Ei ei, rakas Kor", vastasin; "sitä elä tee! Lupaan uskollisesti kertoa sinulle kaikki."