Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mutta minä näin, että hän oli sen jo huomannut. Hän istuutui viereeni tuolille ja kysyi, enkö siis todellakaan aikonut tulla heidän kanssaan huomenna ehtoolliselle. En minä voi, en minä saa ... se on aivan mahdotonta, minä en voi, vastasin minä itkuun purskahtamaisillani. Mikset voi? Kun en osannut vastata, osoitti hän käsikirjoitustani: Tämänkö tähden sinä et voi?
"Kun me siellä eräänä iltana", kertoi vanha mies, "olimme tehneet nuotiomme arolle kaupungin lähellä, tuli ispravnikka ajaen ohitse ja kysyi ketä me olimme ja mihin me aijoimme. Minä vastasin että me olimme luteerilaisia Tobolskin kupernista, jotka esivallan kehoituksesta tahdomme perustaa siirtolan tälle paikkakunnalle ja etsimme itsellemme sopivaa asuinpaikkaa.
Tähän vastasin kotomaani olevan tähän verraten ylen ison, vaikkei luonto ollut sitä niin kauniiksi luonut, nimeni olevan Niilo Klimin ynnä mitä retkeeni tänne tulee, että olin sen tehnyt kautta kauniin ja kirkkaan ilmakehän. Edelleen kysyi hän minulta mitä matkallani oli tapahtunut ynnä tavoista ja laeista maapallollamme.
"Minä olen saanut eräältä ystävältäni kirjeen, jota tahtoisin sinulle näyttää, jos sinä voisit tehdä hänen eduksensa jotakin", vastasin minä ja annoin kirjeen hänelle. Hän siirtyi lähelle lamppua sitä lukeaksensa. Kun hän näki käsi-alan, säpsähti hän. Suuret, mustat silmänsä samosivat pian koko kirjeen läpi, ja joutuin käänsi hän sen nähdäksensä allekirjoituksen.
Jos nuori mies haluaa tulla tuntemaan jonkun henkilön kasvoja, niin siihen ei hänellä ole missään muualla parempaa tilaisuutta kuin peli-pöydän ääressä kun hän asettaikse vastakkaiseksi sille, jota hän tahtoo tulla tunteman. "Herra Henderson", sanoi Alice, "ai'omme tehdä teistä oikein hurskaan hengen-miehen." "Sehän on ihastuttavaa", vastasin minä; "tehkää mielenne mukaan; minä olen kuuliainen."
Vastasin ettei minulla ollut ja huomautin että hän oli jo ennenkin minulta samaa asiaa kysynyt. »Kuka tiesi», sanoi hän, »mutta minusta on kummallista, ettei teillä sitä ole. No niin; tuo Alan Breck on rohkea, häikäilemätön mies, Jamesin oikea käsi.
"Te tiedätte sen parhaiten itse, Sir", vastasin minä kainosti. "Minä en voi olla ostaja ja myyjä yhtä haavaa", lausui Mr. Dolloby. "Määrätkäät joku hinta tästä vähäisestä liivistä". "Olisiko kahdeksantoista pennyä" arvelin minä vähäisen epäiltyäni. Mr. Dolloby kääri sen kokoon taas ja antoi sen minulle takaisin.
"Minä olen täällä", vastasin minä niin tyvenesti ja lempeästi, kuin suinkin saatin, sillä tiesinpä, että onnetoin rikoksellinen vielä suuremmassa määrässä, kuin viattomasti kärsivä, kaipaa kanssa-ihmistensä hyvyyttä.
Vähän ajan perästä kysyi Torsten hansikastansa, kysäisten noin vain pilkallisesti niinkuin hänen tapansa oli, olinko löytänyt paremman hansikkaan kuin omani olivat; meillä oli sinäkin iltana ollut sanakiistaa ja olimme torailleet kuin pienet lapset, hän oli aina niin halukas toista kiusaamaan. Johon vastasin: tässä on pahanpäiväinen hansikkaasi, en panisi siihen pikkusormeanikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät