Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Minä sanoin rohkeasti "kyllä"; ei sentähden, että olisin tietänyt mitään siitä, Jumala antakoon minulle anteeksi! "Minä toivon, että tekin ihmettelette häntä, Master Copperfield", lausui Uriah. "Mutta minä olen varma siitä". "Jokaisen täytyy ihmetellä häntä", vastasin minä. "Voi! kiitoksia, Master Copperfield", sanoi Uriah Heep, "tästä muistutuksesta! Siinä on niin paljon totuutta!
"Niin teenkin", vastasin minä, "sisaresi huoneet ovat hauskat ja kauniit, mutta myöntää täytyy, ett'ei niitä tähän verrata saata".
Tähän minä kiivaasti vastasin, että minulla oli yhtä suuri oikeus maitohuoneesen kuin hänellä, ja että hänen olisi pitänyt tietää, että kissa, auringon paistaessa, pitää juuri tuota paikkaa tyyssianansa. Betty vastasi, ettei hän suinkaan aikonut ottaa neuvoja semmoisilta, joita hän oli kehdosta saakka kasvattanut, ja minä peräännyin voitettuna, niinkuin minun olisi pitänyt ennakolta arvata.
Minä kiirehdin suostumaan hänen ystävälliseen ehdoitukseensa, avasin Peggotyn kukkaron ja käänsin sen ylös alaisin hänen käteensä. "Tahdotko käyttää niistä jotakin nyt?" kysyi hän minulta. "Ei, kiitoksia", vastasin minä. "Sinä saat, jos tahdot, sinä tiedät sen", lausui Steerforth. "Sano sananen vaan". "Ei, kiitoksia, Sir", toistin minä.
"Ottaa vastaan Bertan, niinkuin sisaren", minä vastasin, "ja hoitaa häntä, siksi kuin hän tointuu." "Mutta kuinka minä voin sallia, että te olette saman katon alla?" hän lausui. Minä en voinut estää, että silmäni täyttyivät kyynelillä.
"Hääpäivä tuli, vihkimys-hetki tuli ... minä katsoin häneen hän oli kalpea, hänen silmissään paloi synkkä tuli vaan hän ei sanonut mitään. Viimeisessä tärkeässä silmän-räpäyksessä katsoin vielä häneen, silloin käänsi hän kasvonsa minusta pois; jalot, rakkaat kasvonsa käänsi hän minusta pois katseella oo muisto! Papin kysymykseen vastasin: 'Minä lupaan! Hornan tuli paloi sydämmessäni.
Sentähden vastasin kohteliaasti: »Sehän se on papin panema nimi mulla.» Vieras otti poveltansa sanomalehden, joka näytti minusta hyvin tutulta. »Tietekö herra Jeskeleinen, Te on haukunut anopit tesse? Tietekö herra Jeskeleinen: mine myös kutsutan anoppi?» »En minä mikään herra ole. Eikä ole koko Jääskeläisen suvussa herroja muitakaan, jos minusta ei ehkä tule.» »Mine on anoppi, kuuleko Te?»
"Minua surettaa ilmoittaa", sanoin minä, "että olen saanut pahoja sanomia tädiltäni". "Voi minua!" lausui hän. "Ei suinkaan halvattu, toivon minä". "Asia ei koske hänen terveyttänsä, Sir", vastasin minä. "Hänelle on tullut kova rahallinen häviö. Hänelle on jäänyt sangen vähän". "Te kummastutatte minua, Copperfield!" huudahti Mr. Spenlow. Minä pudistin päätäni.
"Minä pidän," vastasin minä, "että kirjoittaja, miten te teitte keskusteluissanne, nuori herrasväkeni, tietämättään on toden ja valheen sekoittanut, niin ettei hän itsekään kumpaisestakaan selviä. Se on totta, ettei raskas työ ole naisen tehtävä; hän ei todellakaan ole siihen luotu.
Päätökseni oli järkähtämätön. "Ei auta enää keskustelut", vastasin ukolle. "Minun täytyy lähteä; minä en saata olla lähtemättä.
Päivän Sana
Muut Etsivät