United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Isoldea, jota niin suuresti rakastan. Minulla on sisar, jonka annan teille, ihanainen Brunehaut. Kuningatar ikävystyttää teitä, koettakaapa tuota toista. Vaihtakaamme, minä lahjoitan teille sisareni, työntäkää te minulle Isolde, otan hänet ja palvelen teitä uskollisella rakkaudella." Kuningas nauroi näitä puheita ja sanoi narrille: "Jos annan sinulle kuningattaren, niin mitä teet hänellä?
Mutta nyt kun tämän olen tunnustanut, kysyn teiltä: myönnyttekö tulla vaimokseni? Minä olen tottumaton mielistelemään koreilla puheilla ja iloisalla käytöksellä niinkuin monet muut, mutta vaikka en siten ole pyytänyt teidän suosiotanne, niin olkaa sentään vakuutettu siitä, että sydämessäni rakastan teitä enemmän kuin mitä kauniimmilla sanoilla voisi lausua.
Ja vielä kerran tunsi Väinämöinen noiden nuorten, kiinteiden käsivarsien kiertyvän hänen kaulansa ympäri viimeiseen, epätoivoiseen puristukseen. Ja vielä kerran näki hän noiden kahden suuren, tummansinisen Kalevan tulen silmissään leimahtavan: Minä rakastan sinua. Mäki oli viettävä ja pirtin peräseinä sentähden tuettu tältä kohden parilla suurella paasijärkäleellä.
"Mutta eroitus meidän välillä", Euergetes vastasi, "on siinä, että minä aina vihaan saakka halveksin Aleksandriassa asuvia filosoofillisia lörpöttelijöitä ja kirjatoukkia, mutta rakastan innokkaasti tiedettä, niin kuin lemmittyäni; sinä sitävastoin hemmoittelet oppineita, mutta tuiki vähän välität tieteestä." "Jättäkäämme se sikseen," Kleopatra pyysi.
Tätä kaikkea ja vielä enemmänkin tunsi Ruppert, seisoessaan Dinkelbergin kukkulalla; hänen rintansa aaltoili, hän repi tukkaansa ja lankesi polvillensa vaikeroiden: "Jumalani, anna minulle veljeni jälleen en ole tähän päivään saakka vielä tiennyt, että niin sanomattomasti häntä rakastan!"
Niinkuin Juhanan liukas kieli jo ennätti ilmoittaa, minulla on kosintatuumat, vaikk'ei sellaiset kuin hän vakuuttaa. Minä todellakin rakastan tytärtäsi Annia. Roponen. Annia! Andrei. Ja pyydän suostumustasi avioliittoomme. Roponen. Todellako? Kylläpä sinulle juolahti mieleen! Joko sinä olet unohtanut, mikä juopa on sinun ja Annin välillä? Eikä Anni suostu koskaan sinulle menemään. Andrei.
Ja tuli kummallinen voimattomuus, semmoinen, ettei olisi tehnyt mieli sitä estää. Mutta tuuli puhalsi virkeästi, ylioppilas puhui ja innostui puhuessaan: Minä rakastan niin äärettömästi suuria, avaroita näköaloja!
Hän oikein ikävöi nyt Verneriä; hänen olisi pitänyt saada kuiskata nyt juuri Vernerin korvaan: rakastan sinua niin äärettömästi. Mutta hän kirjoittaa sen heti, vie kirjeen postiin, Verner saa sen huomenna. Ja niin Ester tekikin. Hän suuteli vielä kirjekuorta ennenkuin pani sen talon seinällä riippuvaan postilaatikkoon.
KAIKKIVALTA: Ihmispeto te olette, isä. Mutta juuri sellaisena minä teitä rakastan ja kunnioitan. TUOMAS: Jumala tietää, että minä en ole jättänyt tekemättä mitään, millä itseäni kauniimmaksi ja paremmaksi kasvattaisin. Mutta minä olen syntynyt rumana... KAIKKIVALTA: Ei, isä... Ei kukaan ole syntynyt niin rumana kuin minä eikä kukaan niin yksinomaan rikollisena. KAIKKIVALTA: Minä tiedän...
Hyvä Jumala, ajattelin minä siellä lavalla seisoessani: Olenko se minä? Eivätkö he todellakaan ole minua vielä unohtaneet? GRANSKOG: Unohtaa teidät! Te olette liian vaatimaton. KERTTU: Ne hyvät ihmiset! Kuinka minä rakastan heitä kaikkia! Minusta tuntuu aivan kuin olisin maannut pimeässä haudassa ja nyt yht'äkkiä herännyt valoon ja linnun lauluun.