United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !


TUOMAS. Timo, onkos varaa parantaa? TIMO. Pitäis olla. Mitä tämä sanoo? JUHANI. »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinenAAPO. Kerran vielä, Timo. TUOMAS. Onkos varaa parantaa? TIMO. Pitäis olla. Entäs tämä? JUHANI. »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinenTUOMAS. Mutta se oli nykäys, joka tuntui.

Elias sai nuuska-sarvensa esiin. Tuomas pudisti päätään, sanoen: Ettes jo heitä tuota ruokotonta tapaasi! Elias viittasi kädellään. Minkä sen tekee, kun paha kerran saa valtaansa. Noustiin siitä ja lähdettiin eteenpäin. Kulkivat vielä kymmenisen virstaa. Saapuivat suureen kirkonkylään ja kulkivat sen halki. Kuumakin jo alkoi ahdistaa.

Antti teki pienen kumarruksen ikäänkuin osoittaakseen toiselle, että vastaan-otto oli lopussa. Mutta kun Tuomas Valio oli häntä paljon vanhempi mies, hän kuitenkin jäi kohteliaasti seisomaan kuullakseen, mitä tällä vielä ehkä voisi olla sanomista. Pankki ei siis tahdo myöntää tätä kreditiviä meidän niinillämme? kysyi Valio vihdoin ratkaisevalla äänellä hetken äänettömyyden jälkeen.

TUOMAS.

Emmehän vielä juuri näin heitä peltoamme, jonka me hiellä ja vaivalla valmistimme ahon jäykästä kamarasta. TUOMAS. Sitä emme tee, vaan syksyllä kylvämme peltomme taas, tietäin että vaihtelee täällä hallaiset ja hallattomat vuodet ja että päältä iskein hallattomia löytyy kuitenkin enemmin kuin noita kirottuja hyyrrepartaisia.

Aamulla talonväki sanoi jäähyväiset Tuomaalle, evästi hänet piirakaisilla ja meni askareillensa; Tuomas taasen lähti kulkemaan tietänsä kotiaan. Tasan vuoden viipyi Tuomas matkallaan. Kevääksi palasi hän kotia. Kotiansa hän saapui illansuussa. Poika ei ollut kotona, kuului olevan viinakaupassa. Kun hän sitten päihtyneenä tuli kotia, alkoi Tuomas häneltä tiedustella asioita.

Ei sinun kannata siinä noin seistä ja kiemailla, sotilailla on aina onni naisten luona. Brita. Sotilailla! Niin, mutta niiden pitää olla toista maata! Tuomas. Sinä voisit kyllä hyvin elättää itsesi vaatteiden pesulla, kuten kunnialliset sotilaitten vaimot tekevät. Naineilla sotamiehillä on aina hyvät päivät, sillä vaimot käyvät apuna taloissa.

Hän oli juuri aikonut lähteä pajaan, kun naapuritalon elättipoika hengästyneenä oli syöksynyt tupaan. Paetkaa kiireesti! Venäläinen on tulossa, oli hän huutanut. Isäntä käski sanoa, että pitää joutua. Vihollinen on aivan kintereillä. Ja poika oli lähtenyt yhtä kiireesti kuin oli tullutkin. Kuules Antti! oli Tuomas huutanut hänen jälkeensä.

Muulloin uneliasta isäntää ei nyt näyttänytkään nukuttavan, mietityttihän vain kovasti. Lopulta hän nyt kuitenkin kiireesti veti harmaasarkaisen pyhätakin ylleen, pisti piipun kukkaroineen lasinpenkiltä taskuunsa ja hiipi hiljaa ulos porstuaan. Täälläkään hän ei kuullut hiiskaustakaan, ainoastaan yläsillalla kuorsasi Tuomas ukko.

Mitä se sinuun koskee? Tuomas. Kas, se on sillä tavalla, että majuri lupasi minulle vahtimestarin paikan raittiusyhdistyksessä, jossa hän itse on puheenjohtajana. Minusta näyttää, että me siten sovimme oikein hyvin yhteen. Brita. Viina-mamselli ja raittiusvahtimestari, kas sepä vasta kaunis pari... Ei pidä narrata minua, se on synti! Tuomas.