United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !


Isä oli aivan huolissaan minusta, mutta minä koetin rauhoittaa häntä; nähkääs, herra professori, minä olen sunnuntailapsi ja semmoisilla on onni kaikkialla. Professori nauroi tuolle lausumamuodolle: Jos neiti vain luottaa minuun Tuhansia kiitoksia!

Sitten kun ottaa siitä sen jäniksen, pitää vielä kerran taittaa kolmikantainen näreen oksa ja panna molempiin korviin ... ja tiesi hänen, mitä kaikkea sitten vielä täytyy tehdä! Ja Jorma nauroi niin makeasti, että vesi silmään kihosi. Mutta sitten hän suuttui, kun taas muisti, mitä Panu oli sanonut: Ja näitä mielettömyyksiä niitä nyt korotellaan Väinön tietoja ylemmä!

Kun naapureissa kehutaan ja kaukana pelätään, niin silloin se on niin kuin ollakin pitää, pojat! Ottakaa ryypyt... Pian minä annan teille selkään, jok'ikiselle... Annas Esa vähän puukkoasi tänneVennu nauroi, Kaapo seurasi jännityksellä toisten peliä. Esalta pääsi kirous ja teeskennelty nauru: puukko oli poissa. Toisetkin nyt huomasivat, mistä oli kysymys, ja rupesivat nauramaan.

Herra Lindner nauroi lempeästi ja sydämellisesti; näkyi selvästi että tuo soma mies nauroi mielellänsä. "Niin, katsokaamme, rouvani, jos voimme sopia, koettakaamme.

Huolimatta Topiaan vakavuudesta nauroi hän: "Helpolla siitä asiasta löytää hyvänkin puolen. Mies oli kaikissa tapauksissa tunnokas, armelias mies. Olisi hänen sopinut ajaa hevosella tuohon oven eteen ja kauppias olisi kiltisti nostanut rekeen kahvia, nisujauhoja, sokeria... Epäilemättä!" "Kuinka teissä on miehiä ilvehtimään." Johanna oli pannut vitjat kaulaansa ja tuli ihan Topiaan lähelle.

Mutta herrat saavat luvan antaa anteeksi, jos se on minun oma vihitty aviovaimoni. Sinä olet porvarillisin meistä kaikista, nauroi Antti. Ettes häpeä! Minulla puolestani ei ole mitään sellaisia naistuttavuuksia, joita minä voisin tuoda tänne, huomautti idealisti hiukan ylenkatseellisesti. Mutta voin minä vaunujen viidentenäkin pyöränä olla.

Ja hänen hermonsa olivat semmoisessa alituisessa jännityksessä ja väräjöimistilassa, että häntä vaivasi lakkaamaton, sietämätön kiihtymys. Hän nauroi entistä hyvänsuopaa nauruaan, ja Jeanne heittäytyi hänen kaulaansa.

»Antaa köyhtyä», pisti väliin Kulkuri-Kaapo, joka oli hänkin paikalle joutunut. »Sittehän tulevat niin rikkaiksi, etteivät enää köyhdykäänNaurettiin. »Tulevat kaikki niin rikkaiksi kuin Kaaperikin», nauroi eräs, näköjään joku isäntämies. Kaaperi oli, näet, talostaan juomisen kautta hävinnyt. »Katso vain, ettei sunkin talossas pian ole mäntä katolla

Voi, voi sitä setää! nauroi Naimi muiden mukana, minä kyllä tiedän, ettei setä voi sietää Snellmania, mutta hän on suuri mies ... voi, voi! Suuri, suuri, päätänsä pitempi kaikkea kansaa. Ehkä kuulut sinäkin, lankoni, jo hänen ihailijoihinsa?

Oikeusneuvoksen tytär niiasi vallattomasti hänelle, huudahti "säi säi" ja nauroi. "Säi säi?" kysyi oikeusneuvos. Mutta siinähän nyt oli se pieni tytönpää. Nuorukainen punastui ihan tukanrajaan asti ja koetti sanoa jotakin; mutta oikeusneuvos silloin juuri kysyi venettä. Sen kyllä voi saada. Mutta kukahan tulisi soutamaan?