United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänestä kyllä Kari yhä enemmän kutistui kokoon ja kävi ikäänkuin pienemmäksi joka kerralta kuin hän talossa kävi, mutta se oli vaan satunnainen ajatus, joka kalevan valkean tavalla kiiti sielun ohi. Sigrid ei nyt katsonut niin paljon sitä, joka oli olemassa; hän katsoi eteenpäin sitä kohtaan, joka tuleva oli. Olli makasi hiljaisena vuoteellaan tietämättä mitä oli tulossa.
3:S KALEVALAINEN: He ovat hänet surmannehet. 4:S KALEVALAINEN: Viel' elävi Ruotsin Ruotus. KAIKKI: Kuolema urhoille Kalevan! Eläköhön Ruotsin Ruotus! LEMMINK
PELLERVO. Sampo Pohjan on käsissä. IMMO. Pohjan ja Kalevan kansa Yhtä on. PELLERVO. Vesikö tulta? Kevyt-uskoinen! Petätkö Itseäsi vai minua? IMMO. Uskot itsekin katasta Tuossa kahta onnellista. PELLERVO. Onni on keväimen tuoksu, Jonka haihduttaa vihuri. Louhi kammottaa minua. Kotka nahkasiipon siivin, Yö-eläjä, ryöstölintu, Pilvi auringon edessä. Väistykäämme! IMMO. Väistykäämme!
Niku Flander isäntänä ilomielin hyöri, leikin laski vanhoille ja nuorten kanssa pyöri. Mutta rouvan kammioss' oli ankeata aivan. Levotonna taideniekka tähtiä katsoi taivaan. »Näetkö kuinka ne tuikkivat? Näetkö kuinka ne kiiluu? Kalevan kalpa taivahalla kuin pyövelin on piilu.» »Anna tuikkia tähtien, anna kiilua kirvehien! Eivät ne meihin yletä, ei majahan miekkosien.»
Mutta epillisen runouden luonne vaati, ettei tuo synty tulisi vaan sivumennen mainituksi parilla sanalla, vaan esitetyksi monihaaraisella kertomuksella, ja tämän kuvauksen samassa myös piti täydentää kokonaiskuvaa Kalevan kansan maailmankatsannosta. Tämä tarve synnytti ensimmäisen luomis-runon.
Rannalla seisoo ja istuu kansaa, Kalevan kansaa: ovat tulleet saattamaan suurta laulajataan hänen viimeiselle retkelleen, heittämään hänelle viimeisiä jäähyväisiään. Hän on laulanut heille kaikki parhaat virtensä viimeiseksi muistoksi, on laulanut ja soittanut vielä venheestäänkin, jonka perässä hän seisoo, toinen jalka perätuhdolla ja kannel sen polvella.
Tahi taatto taivahinen, Jouvuta'pa jousi suurin, Katso kaaresi parahin, Pane vaskinen vasama Tuon tulisen jousen päälle, Niin työnnä tulinen nuoli, Ammu vaskinen vasama, Ammu kautta kainalojen, Halki hartiolihojen, Tuo paha Kalevan poika; Laske lastani kotihin, Päästä tielle tervehenä, Koskematonna kotihin!"
Ihmiset jakautuvat kahteen leiriin: Kalevan kansa tahtoo Sammon tai vaikkapa murusen siitä takaisin itselleen, Pohjolan väki taas kateellisesti sitä itselleen pidättää. Mitä tämä on muuta kuin suomalaisten tietäjien muisto vanhasta taistelusta Atlantis-manterella »valkoisten» ja »mustien» välillä?
Ja vielä kerran tunsi Väinämöinen noiden nuorten, kiinteiden käsivarsien kiertyvän hänen kaulansa ympäri viimeiseen, epätoivoiseen puristukseen. Ja vielä kerran näki hän noiden kahden suuren, tummansinisen Kalevan tulen silmissään leimahtavan: Minä rakastan sinua. Mäki oli viettävä ja pirtin peräseinä sentähden tuettu tältä kohden parilla suurella paasijärkäleellä.
Kutsu rahvasta kokohon, miesten joukko juominkihin! Kutsu kurjat, kutsu köyhät, sokeatki, vaivaisetki, rammatki, rekirujotki! Sokeat venehin soua, rammat ratsahin ajele, rujot re'in remmätellös! "Kutsu kaikki Pohjan kansa ja kaikki Kalevan kansa, kutsu vanha Väinämöinen lailliseksi laulajaksi! Elä kutsu Kaukomieltä, tuota Ahti Saarelaista!"