United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !


Senpä muinen seppo Ilmarinen takoi Väinämölle, veljellensä, kun ol' Louhi valon maasta vienyt, vienyt vuoren alle aurinkoisen. Sillä Väinö Pohjan kansan kaasi, voitti yön ja päästi Suomen päivänIhmetellen kysyi Suomen kansa: »Kummia sa kuulut haastelevan, ken on Ilmarinen, ken on Väinö, kerro meille

Kuinka Väinämöinen tällä retkellä myös teki ensimmäisen kanteleen hauin leukaluusta ja soitollansa hurmasi koko luomakunnan, kerrotaan myös tuonnempana. Kerran kuu ja aurinko laskeutuivat alas puunoksalle kuuntelemaan Väinämöisen soittoa. Louhi, Pohjolan emäntä, otti ne siitä ja kätki Pohjolan Kivimäkeen. Pimeys tuli maailmaan.

Käyttämällä siis sitä historiallista avainta, joka avaa meille Kalevalan magian atlantilaista puolta, edellytämme, että Kalevalan pääsankarit Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen ja Louhi ovat atlantilaisia maagikoita, viimeinen niistä edustaen n.k. mustaa magiaa.

Kun sitten turmio on kuitenkin tapahtunut ja unestaan herätetty Louhi nostaa kaikellaisia tuhojansa ryöstäjiä vastaan, on Wäinämöinen ainoa, joka osaa torjua vaarat.

Kesken tappelua näet huutaa Louhi hänen päälleen hyökkäävälle Lemminkäiselle: »Oi sie lieto Lemminpoika! Pettelit oman emosi: Sanoit et käyväsi sotoa Kuunna kymmennä kesänä Kullankana tarpehella, Hopeankana halulla

Väinö edelleen: Aina on talossa tässä, Tämän pirtin orren alla, Syötetty sulosanoja, Tarjottu hyvä tavara, Jalo juoma juotettuna. Kasva, kultainen hedelmä, Nuorenkin suvun saralle! LOUHI. Syökätte, hyväsukuiset, Syöden ei talo häviä, Vaikka jouten jaaritellen. TURJO. Mihin Pohjola pakeni? Tääll' on liiaksi valoa. Kansa, katsele olutta, Ettei huikene näkösi Siellä on makea yömme.

Siellä Kauko Lemminpoika, Hurja, vallaton vekara! LOUHI. Seppo, iske miekallasi Kilpaveljesi luhaksi! LEMMINK

Taonnaksi suuren Suomen? LOUHI. Ilvo, uskohan minua: Kalevala suur' on härkä, Itsepäinen, mutta sarveton, Suopea silittäjälle, Kesy teurastettavaksi. Sin' olet kamala eukko. LOUHI. Suurta ammovan sen kuulet, Mutta pien' on se teoissa, Toimissa matala, mieto Sill' on rakkaus mahassa. Leivällä sitä talutan Hääpitoihin paistiksesi. En voi seurata sinua, Verinen, vihasisuinen.

Kohta selviääkin, että pohjolaiset ovat itsekästä »salajoukkoa», sillä Louhi kysyy Väinämöiseltä: »Niin mitä minulle annat, Kun saatan omille maille, Oman peltosi perille, Kotisaunan saapuvilleJa kun Väinämöinen tarjoo hänelle kypärin kultia, vastaa Pohjolan emäntä, että kullat ovat lasten kukkasia, mutta kysyy samalla, osaako viisas Väinämöinen takoa sammon; jos sen takoo,

Mikä niistä olisi kivet viennyt? Ne entiset vanhat miehet kun ovat raivanneet niittyä, niin ne eivät ole raivanneet ainoastaan metsää vaan kivetkin. Niillä oli mukana hirveän suuret teräsmoukarit, joilla jylmäsivät kivet murskaksi ja ajoivat maaemään. Ainoastaan semmoinen louhi, joka ei lainkaan peity heinikkoon, sai jäädä paikoilleen, mutta siihenhän ei toki hupsukaan lyö viikatettaan.