United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos tahdot tietää, tiedän minä syyn. Samaten minä; käsky kuuluu: ammu! Ei suinkaan, ystäväin. Jos Stålarm käskis Sua lyömään pääsi murskaks tuohon muuriin, Niin päätäs sentään ensin pudistaisit. Ei, mutta hän, hän herttuan on puolta, Jok' ystävä on halvan rahvaan, jota Sä, rahvaan lapsi, tyyni ylenkatsot. Hän tahtoo kirkon väärät menot poistaa, Sä niitä puoltamalla taivast' etsit.
Mietiskely tekee hänestä oivan kalkkunakukon. Kas, kuinka hän rehentelee; siivet harallaan! HERRA ANTREAS. Tuli ja leimaus! Tekisipä mieli sukia selkään sitä lurjusta. HERRA TOPIAS. Vaiti, sanon minä. MALVOLIO. Kreivi Malvolio, HERRA TOPIAS. Senkin koira! HERRA ANTREAS. Ammu hänet, ammu hänet! HERRA TOPIAS. Hiljaa, hiljaa!
Olemme hänelle vihoissamme siitä, että hän uskaltaa meitä, viittä miestä, tällä tavalla uhmata. Tulisit hyvällä, tultavahan sinun on kuitenkin. Hei! Pass på! Täällä on! Tartuitpas!... Se on kiven kolossa, ruoja, se ei pääse mihinkään! Ammunko tuohon! Ei, ei, elä ammu, otetaan elävänä!
Irroita hänen kätensä ja vie hänet ulos! huusi hän vartioivalle sotamiehelle. Mutta muista, sinun edesvastuullasi pitää hänen puolen tunnin päästä oleman täällä takaisin. Jos hän yrittää pakoon, niin ammu hänet. Sen sanottuaan hän lähti. Kun Maria tuli ulos, silmäili hän ympärilleen, mutta samassa hän nojautui olallaan seinään ja nyyhki hiljaa. Tämä liikutus kuitenkin pian meni ohi.
Mutta telegrafisti, jolle jälleen oli päivänkilo ruvennut silmiin käymään, ojensi pyssyn Matille, heristäen vihaisesti sitä hänen nokkansa edessä. Siinä on! ärähti hän. Ammu, ota pyssy! Mutta jos ohi ammut, niin maksat pyssyn ja karhun hinnan. Korkkipyssyllä minä tämän ammun, sanoi Kujeelan Matti, ja veti pullon taskustaan.
Mistä kummasta tuo ajatus oli häneen niin syöpynyt. Kysyähän hänen vaan pitää, mikä konttoristin tarkoitus on, eikä ampua muussa tapauksessa kuin että tämä vastaa pahasti. Sitäpaitsi hän ei ammu kaikkia patruunia, vaan säästää pari viimeistä itseänsä varten, ja sittenhän on hänen ollakseen jotenkin yhtä hyvä kuin tuon tiiran: surullinen, mutta huoleton.
Anna. Gerbert! Gerbert. Anna! Anna. Niin Anna koston enkelinä! Nyt täytän valani! Nyt petturi nyt! Ammu vaan kaunis Annaseni, jos mielit! Palkitse jalosti henkesi pelastukses ja lämmin rakkauteni! Katso tässä on minullakin pistoli vyössäni, mutta tuhannen kertaa mieluisammin kuolen, kuin että tähtäisin sillä hänen rintansa kohti, jota rakastan! Oi! taivaan Jumala! Gerbert. Etkös ammu, Anna kulta?
Tahi taatto taivahinen, Jouvuta'pa jousi suurin, Katso kaaresi parahin, Pane vaskinen vasama Tuon tulisen jousen päälle, Niin työnnä tulinen nuoli, Ammu vaskinen vasama, Ammu kautta kainalojen, Halki hartiolihojen, Tuo paha Kalevan poika; Laske lastani kotihin, Päästä tielle tervehenä, Koskematonna kotihin!"
Hän näki itsensä taistelun alussa, kuuli Bildsteinin komennon: »Ammu». Kolme laukausta olivat he ampuneet, ja sitte karjalaiset pakenivat. Värvätyt pataljoonat olivat jo sitä ennen laukanneet pois, ja silloin jo joka mies tiesi mitä tekeillä oli. Kunpa eivät olisi koskaan kuulleetkaan herrojen tuumista!
Tämä ampumishistoria sitävastoin se se vasta on pirullisten sekaannuksien alku!" "En ikipäivinäni ammu enää ketään, annan kaikkien olla rauhassa, en suutu kehenkään, panen silmät ja korvat kiinni, puhukoot mitä tahansa. Tästedes ei mikään asia maailmansa kuulu minuun, ei ikinä mikään!" Näin vannoskeli Gabriel itsekseen, mutta ajatteli vielä: "Vaikka mihin se minut auttaisi?"