United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähäpätöinen sotilas mahtava puhuja joskus päällikkö neuvotteluissa; veljelläni on kaksi päänahkaa harmaat hiukset tummien alla vanha äly nuori kieli". Indiani läheni luottamuksella, ojensi hymyillen kätensä, ja tarttuen Hirventappajan käteen puisti hän sitä innokkaasti. Molemmat näyttivät hartaasti vakuuttavan toisilleen ystävyyden osoitustensa ja rauhallisten aikomustensa vilpittömyyttä.
Nähtävästi punastui Miina, kun vieras ikäänkuin peläten ojensi hänelle karkean kätensä, mutta muori ei sitä huomannut, eikä vieraskaan, sillä hän ei rohjennut tytön silmiinkään katsoa.
Punastuvin poskin ja sanaakaan virkkamatta ojensi hän sen rouva Tourtelotte'lle. "Onko tämä tosiaankin teidän omaa työtänne?" Minette nyykäytti myöntyväisesti päätään. "Sangen kauniisti tehty! Kyllä minulta työtä saatten rouvaseni... Kuinka pitkä aika on siitä kuin tämän valmistitte?" kysyi ranskalainen rouva yhä tarkastellen kaunista ompelusta. "Seitsemän vuotta", änkytti rouva Rossiter.
Sitten alettiin sanoa hyvää yötä ja sitä kesti siksi, kunnes palvelustyttö tuli sisään ja ilmoitti, että eräs herra oli jättänyt korttinsa ja kysyi, saisiko hän tavata oikeusneuvoksetarta. "Käskekää hänen tulla sisään", sanoi Dora, otettuaan vastaan kortin, jonka palvelustyttö ojensi hänelle.
Myöhemmin illalla oli hänellä onni tulla myös esitellyksi kuninkaalle ja hänen perheelleen, jotka eivät voineet kyllin kehua johtaja Carusellia ja hänen uutta kasvattiaan. Kuninkaantytär itse ojensi Nallelle makeisia omasta silkkipussistaan, joka oli kullalla ja päärlyillä kirjaeltu.
Hän ojensi pienen kätensä kenelle hyvänsä ja katseli niin luottavaisesti jokaista vierasta, ettei kukaan voinut olla katsahtamatta häneen ystävällisesti. Hän oli herttasin pieni tyllerö maailmassa ja niin luottavainen, kuin voi ainoastaan tuolla suloisella ijällä olla, jolloin sydän vielä ei aavista, että synti ja pahuus asustavat maan päällä.
Samassa silmänräpäyksessä sattui vieraan tytönkin katse nauhassa rippuvaan kultarahaan ja molemmin käsin tarttui hän kaulaansa. "Se on minun muistotukaatini", selitti hän tyyneesti ja ojensi kätensä sitä kohti. "Vai niin! Sinun! kuuleppas tyttöseni, sitä en tahdo päähäni saada.
Mutta tuskin hän oli joutunut merenpuoleiseen osaan linnanpihaa, aikoen ruveta laskeutumaan rappusia myöten, kun kaksi vuorelaista, jotka seisoivat siellä vartijoina, ojensi Lochaber-kirveitänsä, sillä keinoin näyttäen, ettei sinne ollut menemistä. »Diavolo!
Arvid nousi seisomaan, katsahti merkitsevästi ympärilleen ja kysyi rohkeasti, mutta samalla arvokkaasti nuorelta ylioppilaalta: "Tunnetteko, herrani tämän paikan työnjohtajaa ja tahdotteko saattaa minut hänen luoksensa?" Ylioppilas ojensi kätensä Arvidia kohti, mutta tämä ei kiinnittänyt huomiotansa siihen.
Syvä hiljaisuus vallitsi, kun Montezuma ojensi kättään osoittaakseen aikovansa puhua. Ja Montezuma puhui. Hän kiitti kansaansa kaikesta uskollisuudesta ja uhraavaisuudesta, josta hän näinä päivinä oli nähnyt todistuksia, jotka ilahuttivat hänen sydäntään.